Ei riittänyt trumppi eikä korona, saatiin niskaan vielä puuttini ja Ukrainan sota.
Kulunut kuukausi on kuin olisi elänyt jotain painajaiselokuvaa. Joka päivä odottaa että heräisi, mutta ei. Tämä ei ole mikään uni vaan täyttä totta.
Sota!
Euroopassa!
2020-luvulla!
Trumppi alkaa tuntua enää kevyeltä kevättuulahdukselta.
Ukrainalaisten ahdinko ja heidän kärsimyksensä sivusta seuraaminen raastaa sydäntä. Venäjän propagandatelevision valeuutiset saavat aivolisäkkeen savuamaan. Rinnan alla puristaa pelko: joudummeko mekin tulevaisuudessa sotaan? Ajatus omista lapsista tykkitulen keskellä ahdistaa vietävästi!
Kuulun siihen sukupolveen, jonka ei ole tarvinnut kokea sotaa muuten kuin ehkä papan kertomana, siitäkin niukasti. Ollessani nuori sota tuntui olleen jossain historian hämärissä. Nyt kun ajattelen, sodan loppumisesta oli kulunut vasta 16 vuotta syntyessäni vuonna 1961. Kuusikymppisen aikaperspektiivissä 16 vuotta on oravan hypähdys.
Pommisuoja vai punttisali?
Tuija Helander
En silti olisi voinut kuvitella, että me jonain päivänä pohdimme varustautumista sotaan. YYA-sopimus on historiaa, eikä itänaapurista koskaan tullut vapaata demokratiaa. Itärajan toisella puolella on oltu aina, ja ollaan edelleen niskalenkissä. Ihmeitä pitäisi tapahtua, jotta tämä ikuiseen sortoon tottunut väki nousisi barrikadeille vaatimaan mielen vapautta. Joku on joskus yrittänyt, mutta päätynyt Siperiaan tai vankilaan, pudonnut ikkunasta tai saanut myrkkyä. Sääliksi käy tolkun väkeä naapurissa.
Ukrainan sota on aiheuttanut mullistuksia myös täällä kotiseinien sisäpuolella. Asumme 1960-luvulla rakennetussa omakotitalossa, jonka lämmöstä on huolehtinut saman aikakauden valurautainen Minor-öljykattila. Ja hyvin on huolehtinut. Patterit ja suihkuvesi ovat pysyneet lämpiminä. Ainoastaan öljypoltin vaihdettiin kymmenen vuotta sitten italialaiseen Lamborghiniin (muistan aina, että meillä on kellarissa Ferrari) (joku urheiluauto kuitenkin).
Uskollisesti 58 vuotta palvellut Minor vaihtuu fossiilittomaan lämpöjärjestelmään.
Tuija Helander
Sota on nostanut öljyn hinnan pilviin. Tähän muuttaessamme se maksoi 55 senttiä litra. Toissa viikolla tilausta suunnitellessamme hinta oli 1.76 euroa. Meillä menee öljyä 2 200 litraa vuodessa, joten nykyisillä hinnoilla saisimme pulittaa lähes neljä tuhatta euroa vuodessa pelkästä lämmöstä!
Koska fossiilisista energiasysteemeistä pitää joka tapauksessa lähitulevaisuudessa irtautua, meille se hetki on nyt. Olemme tilanneet ilmavesilämpöpumpun, joka asennetaan huhtikuun alussa.
Ilmassa on historian siipien havinaa. Tuntuu oudolta, että öljyn kanssa plärääminen loppuu nyt tähän. Olemme jo miettineet, pitääkö kellaria myös alkaa sisustaa pahan päivän varalle. Ehkä ei sentään.
Tyydyn pelkkään siivoukseen. Siivotessa puuttinit lentävät ilmaan tomujen mukana ainakin hetkeksi. Ja ehkä jonain päivänä herään aamuun, jolloin televisiossa kerrotaan sodan päättyneen.