Vasta kolmantena päivänä kotitesti näytti positiivista.
Niin ne ”hauraat vanhukset” selvisivät vain pienellä kröhällä, ja hyvä niin. Taudin kulku ei ole juuri kenenkään kohdalla ennustettavissa. Moni terve ja kovakuntoinen makaa petin pohjalla parikin viikkoa ja kärsii jälkeenpäin moninaisista oireista, tyypillisimpänä tolkuton väsymys. Toinen aivastaa kaksi kertaa ja se on siinä. Sitten on iso joukko niitä, jotka kulkevat joukossamme autuaan tietämättöminä koronapositiivisina. Ikävin tartunnan seuraus on hengityskoneeseen vievä tauti, josta kaikki eivät toivu.
Tikulla nenään ja varmistus.
Meillä asustellut miehen tytär ei saanut tartuntaa (ainakaan kotitestin perusteella), vaikka olimme olleet melko tiiviisti samojen seinien sisällä juuri itämisajan alkuaikoina ennen oireiden ilmaantumista. Oireiden tultua otimme käyttöön kolmen konstin valikoiman: eristys, tuuletus, maskit. Me tautiset pysyttelimme omassa huoneessa, vessaan mennessä ensin käsidesiä ja maski päälle, ja vessassa ikkuna auki. En tiedä oliko siitä apua, vai oliko tytär muuten vain vastustuskykyisempi.
Koronapotilaan eristysselli.
Keuhkosiirron saaneina korona on ollut meille pientä pelkoa aiheuttava tekijä jo kaksi vuotta. Omikronvariantin osoittauduttua lievemmäksi pelko on hiukan hälventynyt. Arvaamattomuuskertoimen olemassaolo on himmannut menoa kuitenkin sen verran, ettemme tänäkään kesänä ole joukkotapaamisiin sisätiloissa lähteneet. Jos korona runtelee terveitä keuhkoja, mitä se tekeekään puolustuskyvyttömämmille siirtokeuhkoille!? Onneksi saimme viidennen rokotteen kesäkuun lopulla. Tammikuussa saadusta neljännestä ei olisi ollut enää yhtä iso apu. Meillä viides rokote on sama kuin terveillä neljäs.
Yksi viikko meni reporankana.
Nyt kun tauti on onnellisesti takana, voi hengähtää helpotuksesta. Ainakin hetken. Taudin tuoma suoja kestää asiantuntijoiden mukaan yhdestä kolmeen kuukautta. Sen jälkeen pitää olla taas valmiudessa. Pöpöä pelkäämällä ei tietenkään voi elää, mutta keuhkosiirrokkaalle hyvä hygienia ja infektioiden välttäminen on jokapäiväistä elämää. Maskeja tulen käyttämään jatkossakin, ainakin flunssakaudella.
Ei tätä koronaa kuitenkaan ihan tavalliseksi flunssaksi voi sanoa. Pisaratartuntana leviävä flunssa on melko helposti vältettävissä omin toimin. Koronaa karkuun sen sijaan ei pääse. Vallitsevan omikronvariantin tartuttavuusluku on lähes samaa luokkaa kuin tuhkarokon. Riittää kun on samassa huoneessa tartuttajan kanssa ja hengittää samaa ilmaa muutaman minuutin. Yksi omikronvirusta kantava tartuttaa keskimäärin 18 henkeä, kun esimerkiksi influenssan kohdalla vastaava luku on 2. Kaiken lisäksi koronavirus lymyää piilossa: koskaan et voi tietää mistä ja milloin sen saat. Mitä jos tauti iskee häitä edeltävänä päivänä? Tai juuri ennen tärkeää pääsykoetta tai ensi-iltaa.
Urheilijalle korona voi tulla pahimpaan mahdolliseen aikaan kisakaudella.
Urheilijoistani kolme sai koronan pahimpaan aikaan kisakaudella. Yksi sai sen juuri ennen pohjoismaista nelimaaottelua, yhden kisareissu Kolumbiaan nuorten MM-kisoihin tyssäsi positiiviseen testiin kaksi päivää ennen lähtöä ja kolmas sai taudin heti Kalevan kisojen jälkeen juostuaan elämänsä ensimmäistä kertaa mitaleille 400 metrin aidoissa. Hopea ja ennätyksen paraneminen 58 sekunnin pintaan nostivat hyvät odotukset loppukaudelle. Korona saattaa kuitenkin torpata sekä tulevan maaottelun että uuden sekuntilukeman korkkaamisen.
Perhanan korona!