Mistä aidon joulun tunteen saa? Kuusesta, koristeista, joululauluista, ruuasta, tuoksuista, lahjoista, korteista…?
Itselleni joulutunnelma alkaa yleensä siivoamisesta. Aivan oikein, kaappien koluamisesta ja palkintopyttyjen pyyhkimisestä tulee jouluolo! Syytän tästä äitiäni, sillä meillä myllättiin huusholli lattiasta kattoon aina joulunpyhiksi.
Tosin sama homma on ollut juhannuksenakin. Isä totesikin aikoinaan, että onneksi joulu ei ole kuin kerran vuodessa ja juhannus joka vuosi.
Löysin toissa vuonna Yle Areenasta Noita Nokinenän kootut kuunnelmat. Siinäpä kaappiensiivous nopeasti menikin! Nostalgiafiilis oli huipussaan, sillä Noita Nokinenää kuuntelin aina nuorempana joulahjapalapelejä vintillä kootessani.
Siinä toinen joulutunnelman tuoja: palapelit. Sisarusten kanssa niitä väsättiin porukalla yötä myöten. Tosin silloin ei kuunneltu Nokinenää, veljeni kun ovat minua kuusi vuotta vanhempia.
Palan löydettyään sai palkita itsensä konvehdilla, ja yön edetessä hiukopalaksi haettiin alakerrasta kinkulla ja sinapilla päällystetty joululimpun siivu ja lasi maitoa. Kinkku maistuukin ylivoimaisesti parhaalta yöllä palapelin ääressä!
Lautapelit ovat monen perheen lempipuuhaa jouluisin. Afrikan tähti, Trivial Pursuit, Alias, Pictionary ja Scrabble lienevät kestosuosikkeja. Meidän perheessä on viime aikoina tykätty Rappakaljasta ja Carcassonesta. Urheiluihmisiä kun ollaan, pelit otetaan aina ”tosissaan” ja kilpailu on kova. Jungle Speediä en suosittele kilpailuhenkisille. Meillä se päätyi kerran vieressä istuvan huulihaavaan nopean ja vahvan pelaajan tartuttua täydellä vauhdilla pöydällä olleeseen puupalikkaan.
Lapsuuden ajan joulukoristeet ovat yksi tärkeimpiä tunnelman luojia. Vanhin joulukoristeeni lienee Yli-Knuuttilan kemikaliosta (Nummentien ja Maasillantien kulmassa) 1960-luvulla ostettu 36 penniä maksanut kuva bambista ja tontusta. Ilman sitä joulua ei tule, ja kuva onkin hieman nuhjaantunut oltuaan seinällä jo yli 50 joulun ajan.
Esille pitää laittaa myös vanhat piippurossitontut, joilla ei kädessä ole suinkaan lahjakääröjä vaan risu. Sen ajan pukkia odotettiin pelon sekaisin tuntein. Oltiinko oltu tarpeeksi kilttejä? Muistan pikkusiskon joskus piiloutuneen sängyn alle. Taisi omallatunnolla painaa jokunen kiukkukohtaus.
Entä paras jouluruoka? Minun herkkuni ovat kinkku, lanttuloora, savukala, marinoidut sienet ja peruna. Lanttulaatikko pitää paistaa kypsäksi vasta jouluaattona, sillä siitä tulee joulun tuoksu. Myös kuusen neulasten ja hyasintin haju kuuluvat jouluun.
Joulukuusi tosin herättää ristiriitaisia tunteita. Keuhkosiirron jälkeen jouduin hankkimaan muovikuusen, sillä luonnonkuusesta ja sen kasteluvedestä saattoi haihtua ilmaan haitallisia pöpöjä. Viime vuosina meillä on ollut taas luonnon kuusi, mutta sitä katselen nykyisin hieman syyllisin tunnoin. Tuomo Hurme kun kirjoitti taannoin, että kuusi on monen metsän eläjän ruokavarasto. Paljon hyvää ruokaa heitetään hukkaan, kun kuusia kaadetaan parin viikon ihastelua varten.
Kuusen koristelun taustamusiikkina soi aina sama levy, jossa lapsikuoro laulaa iloisia joululauluja. Lopuksi soitetaan Finntrion Tonttu, joka on mielestäni kaikkien aikojen paras joululaulu. Toiseksi paras on Kun maas on hanki. Ed Sheeranin ja Elton Johnin uusin Merry Christmas on myös mukavan jouluisa ja siitä tulikin heti yksi suosikeistamme.
Joulun tunnelmaa on vaikea määrittää. Se on sekoitus muistoja, tunnelmia, mielikuvia ja aistimuksia. Paras joulutunnelma tulee kuitenkin siitä, että saa läheiset ihmiset ympärilleen. Tänä vuonna se on entistä tärkeämpää, sillä viime jouluna tavattiin hätäisesti ulkona koronan pelossa hytisten.
Radiossa neuvottiin viime viikolla, että jos ei jaksa askarrella persoonallisia kortteja, voi kortin höystää itse keksimällään runolla. Tästä innostuneena toivotan kaikille lukijoille:
Rentouttavi joulum bäevi, ilma huale häevi. Syäkkä, juakka, huilakka ja elämäst nauttikka!