Kerään kaunokirjallisuutta, ja kerään sitä vain yhdellä perusteella: sisällön. Saatan kerätä sellaisen kirjan, jonka olen lainannut, lukenut ja hyväksi havainnut tai sitten luotan klassikkolistoihin.
Periaatteeni on, etten välitä kirjojen ilmestymisvuodesta enkä niin kunnostakaan. Kunhan koko tekstin pystyy lukemaan, kirja tekee tehtävänsä. Sisustan kirjoilla vain niiden luontaisten ominaisuuksien – aakkosjärjestyksen tekijän mukaan, saman tekijän teosten ilmestymisvuosien ja lajityypin – mukaan, en kuuna päivänä esimerkiksi värien tai selän korkeuksien.
No, onhan minulla yksi heikko kohta. Sarjat kerään kaikkein mieluiten lähipainoksina. Tällä hetkellä jäljitän Kariston 90-luvun muskettisoturiromaanien kahta viimeistä osaa.
Etenkin sarjatilanteissa mutta klassikkokeräilyssä muutenkin turhaudun joskus etsiessäni tiettyä teosta. En väheksy poistokirjojen ja antikvariaattien valikoimien pöyhimistä – sehän on ihanaa! – mutta joskus kaipaan helpotusta täsmähakuun.
Antikvariaatit ovatkin jo ansiokkaasti ladanneet valikoimiaan yhteisiin nettipalveluihin, mutta mielessäni on usein käynyt, voisivatkohan kirjastot tehdä saman?
Kirjastojen kirjat kun ovat valmiiksi Satakunnassakin kirjattuna yhteisjärjestelmään, jota voi selata netissä. Olisi ihanaa, jos jonakin aamuna heräisin ja huomaisin, että Satakirjastojen sivuille olisi ilmestynyt poistokirjahakutyökalu.
Tässähän olisi kirjastoille tulonlähdekin. Olisin valmis maksamaan heti kolminkertaisen varausmaksun, jos löytäisin näin kaipaamani kotikirjaston täytteet. Jos pelkän haun lisäksi löytäisin vielä poistokirjavahdin, johon saisin syöttää etsimiäni teoksia ja varata ne siltä varalta, että ne tulevat poistokirjaksi, olisin aivan ikionnellinen.
Unelmani toteutuminen voisi helpottaa poistokirjojenkin tilannetta. Ainakin eräässä esimerkkikirjastossa niistä puolet menee suoraan energiajätteeksi, ja toisestakin puolikkaasta puolet, kun ei kirjaparkoja ole kukaan omakseen poistopöydältä löytänyt.