Väinämöinen on haudattu Panelian Kuninkaanhautaan. Itse asiassa Väinämöinen olikin nainen, joka hallitsi rinnakkaistodellisuutta.
Kalevala ja Pohjola ovat vihollisia keskenään, mutta Väinämöinen ja Louhi saattoivat silti olla rakastavaisia. Riita tuli heidän yhteisestä pojastaan Sammosta.
Eikä Aino välttämättä kuollut hukuttautuessaan. Totuus saattoi olla, että Väinämöisen Ainoon kohdistama rakkaudentunne olikin molemminpuolinen, mutta se ei vain näyttänyt siltä ulospäin. Loppu oli ehkä onnellinen.
Kaikki nämä ajatukset ovat esimerkkejä ja tulkintoja 2000-luvun Kalevala-muunnelmista, joita on kirjoina julkaistu tällä vuosituhannella toistakymmentä. Uusia Kalevala-muunnelmia syntyy jatkuvasti eri taiteenaloilla ja jo kouluissa ja päiväkodeissa, joissa kansalliseepoksen tapahtumia tapaillaan ja tulkitaan.
Harva suomalainen on viitsinyt lukea satoja sivuja kalevalamittaa, mutta lähes jokainen tietää pääkohdat teoksen tapahtumista ja henkilöistä. Kalevala-muunnelman ymmärtämiseen se riittää. Kaikki muunnelmat ja niiden kuluttajat kertovat yhdessä tarinaa siitä, että Kalevala on elinvoimainen osa suomalaista kulttuuria.
Toiset tekijät ovat kunnioittaneet teosta kirjoittamalla sen uudelleen nykyihmiselle kalevalamittaa helpommin ymmärrettävään muotoon mutta säilyttäen samalla henkilöt ja tapahtumat mahdollisimman muuttumattomana. Jotkut ovat yrittäneet antaa historiallisia selityksiä Kalevalan tapahtumille, jotkut tuoneet tapahtumat nykypäivään, jotkut fantasiamaailmaan, jotkut kaikkea sitä sekaisin. Toiset ovat ottaneet palan sieltä, toisen täältä ja luoneet kokonaan uuden tarinan, jossa on vaikutteita ja aineksia eepoksesta.
Näistä aineksista olen saanut oikeuden tehdä väitöskirjan. Alkuvuodesta aloitan.