Odotuksenmukaiset vastaukset olisivat olleet lähtökohtaisesti negatiivisia aggressiivisia purkauksia ja suoria hyökkäyksiä, joihin kohde useimmiten on osannut valmistautua ja jotka on siksi helppo sivuuttaa. Sen sijaan toteamus kylmästä on täysin neutraali, subjektiivisen tuntemuksen kuvaus.
Kuitenkin, kun suhteuttaa toteamuksen kontekstiinsa, se paljastuu erittäin onnistuneeksi piikiksi. Kommentti ei suuntautunut vain itse harjoitukseen, vaan koko jumppaan. Jumpan tarkoitushan on liikunta, jossa hengästyy ja hikoilee. Kun sitä ei tapahdu, jumppa ei täytä tarkoitustaan ja on epäonnistunut. Tämä kaikki sisältyi piilomerkityksenä tuohon näennäisen viattomaan toteamukseen: ”Tuntuu kylmältä”.
Parasta ja uhrin kannalta pahinta ilkeyttä on useimmiten juuri sellainen, jota ei osaa ennakoida ja jota ei pysty suoraan todistamaan ilkeilyksi. Jos jumpassa olisin todennut, että harjoitus oli tyhmä, olisin todennäköisesti kärsinyt lausahduksesta itse kohdetta enemmän – saanut lapsellisen valittajan maineen, eikä kömpelö ja töksähtävä, odotuksenmukainen, ilkeys ei olisi uponnut edes maaliinsa.
Muut olisivat voineet todistaa, että tuo sanoi harjoitusta tyhmäksi. Kun taas toteaa, että tuntuu kylmältä, ei kukaan voi suoraan syyttää ilkeilystä. Siitä tulee ilkeä vasta kontekstissaan, ja kontekstiin on mahdollista vedota ilkeyden osoittamisessa, mutta ilkeilijä voi aina puolustautua väittämällä, ettei ottanut kontekstia huomioon, eikä väitettä voi aukottomasti kumota.
Toisille ilkeily on tietysti rumaa ja huonoa käytöstä, enkä suosittele sitä. Niin se taitaa kuitenkin olla, että jokainen taitoa jossain vaiheessa elämäänsä tarvitsee.