Hän näytteli sarjassa Marianna-tytärtään toisen tyttärensä kuolemasta vuosikausia syyttänyttä Raakel-äitiä, jonka mielenterveyskin järkkyi. Tyttären piinaaminen syyllistämisellä ajoi myös tämän hahmon mielenterveysongelmiin, jotka taas ajoivat pahoihin tekoihin kuten sieppauksiin ja lopulta murhaan. Kaksikon rankka menneisyys taustoitettiin perusteellisesti, ja heidän tarinansa päättyi pysäyttävään sovintoon ja yhdessä hukuttautumiseen.
Tarinan maalaama kuva vakavista mielenterveysongelmista on sarjan omassakin ympäristössä poikkeuksellisen karu. Esimerkiksi huumeidenkäyttöä juonenkäänteet ovat alleviivatenkin kuvanneet siten, että huumeisiin sortuville hahmoille käy usein huonosti, mutta he pääsevät myös jaloilleen, jos hakeutuvat hoitoon. Samaa viestiä ei synny mielenterveyspalveluista. Sekä äiti että tytär käyvät hoitojaksoilla, mutta heidän tilanteensa ei parane. ”Mitä täällä on meille enää luvassa? Vankilaa ja mielisairaalaa. Mä en haluu kumpaankaan”, äiti perustelee itsemurha-ajatusta tyttärelleen ennen loppukohtausta.
Sarjan tuottaja on kommentoinut eri yhteyksissä, että sarjan tarkoitus on nostaa esiin ja käsitellä myös vaiettuja ja vaikeita aiheita. Mielenterveysongelmien käsittelynä Mariannan ja Raakelin tarina on ristiriitainen. Kummastakin hahmosta rakennettiin eräänlainen pahuuden perikuva, ja heidän tarinansa päätös kirvoitti sarjan Facebook-sivulla paljon ”Hyvä, että toi hullu lähti”-tyylisiä kommentteja, mutta myös rakentavaa keskustelua siitä, kuinka tärkeää olisi, että sairaat ihmiset eivät jäisi yksin. Se on alleviivaamisen arvoinen viesti.
Ehkä alleviivaaminen kuuluukin enemmän jatkokeskusteluun kuin itse viihteen ehdoilla etenevään sarjaan, jonka ennen joulua julkaistuissa spin-off-jaksoissa otettiin jälleen kaikki irti yllätyksistä ja pahuuden perikuvista tähän liittyen, sen pitemmittä juonipaljastuksitta. Siitä tämä taas tulikin mieleen.