Katselemme puoliaktiivisesti omaa kotia Alasatakunnan takasivuilta ja Etuovesta. Varaudumme: meitä on kaksi, mutta huoneita olisi oltava ainakin kolme. Vierashuoneeksi, työhuoneeksi, ehkä myöhemmin johonkin ihan muuhun.
Aktiivisemmin järjestämme nyt kesähäitä. Varattuna on Euran kirkko, tanssilava ja päivä, kysyttynä pappi, kaasot ja bestmanit. Hieman kotikutoisesti väsätyt save the date -kortitkin ovat jo enemmän ja vähemmän matkalla, sillä kolmas ystäväni muistutti, että nopea kannattaa olla myös vieraita buukatessaan. Heilläkin kun häitä oli ensi kesäksi tiedossa jo nyt, syyskuussa, viidet.
Jotain erityisen merkityksellistä tässä vasta saavutetussa iässä tuntuu olevan. Isoja päätöksiä ja muutoksia, eikä pelkästään henkisiä sellaisia, vaan myös lompakolle käyviä. Tiedättehän, oma koti kullan kallis, ovat ohjauskorot sitten nollan alapuolella tai eivät. Unelmien häämatka Malediiveille tai Santorinille tai edes Tampereelle tuntuu ainakin nyt budjettivaiheessa surullisen utopistiselta seuraavaan 15 vuoteen.
Jonkinlaisessa nivelvaiheessa sitä taas ollaan. Kasvatustieteessä termillä viitataan erityisesti siirtymiin vaikkapa esikoulusta alakouluun tai ammattikoulusta ammattikorkeaan, mutta arkisemmassa ajattelussa se on helppo yhdistää myös elämän muihin siirtymävaiheisiin. Vapaus toteuttaa itseään ja organisoida elämäänsä on nykyaikana aivan toinen kuin vielä joku vuosikymmen sitten, mutta tietyt säännönmukaisuudet toistuvat ajasta ja kulttuurista riippumatta. Siis vaikkapa sellaiset kuin aikuistuminen, itsenäistyminen ja jälleen toiseen ihmiseen sitoutuminen.
Nivelvaiheista on tärkeää puhua, koska suureen muutokseen liittyy tyypillisesti kuilu vanhan ja uuden välillä. Sen ylittämiseen tarvitaan työkaluja, kuten aikaa ja samaa hetkeä eläviä ystäviä ja vertaisia, joiden muodostamaa muuria muutoksen tuulet eivät puhku nurin edes pahimpaan syysmyrskyaikaan.
Kihloihin menimme muuten Pariisissa, Eiffel-tornin keskiyön kullankimalluksessa ja aasialaisturistien kameroiden välkkeessä. Se oli ensi askel tähän nivelvaiheeseen. Seuraavaa, ensi kesänä koittavaa, odotan innolla.