Eräs ys­tä­vä­ni huo­kai­li taan­noin äi­tin­sä kom­men­til­le sii­tä, mi­ten edes opet­ta­jan pit­kä ke­sä­va­paa ei riit­tä­nyt tuo­maan ar­jen kes­kel­le lo­man tun­tua. ”Ko­to­na ei ole lo­mal­la, vaan ai­na töis­sä. Jo­hon­kin sitä pi­täi­si pääs­tä, noin niin kuin ar­kea pa­koon.”

Jäin poh­ti­maan ys­tä­vä­ni äi­din ja usein niin ko­vin mo­nen muun­kin suus­ta kuul­tua ah­din­koa. Suo­ma­lai­ses­sa ja var­sin­kin sa­ta­kun­ta­lai­ses­sa sym­bo­lii­kas­sa ar­ki­han on tun­ne­tus­ti har­maa­ta: se on maa­nan­tai­aa­mu­ja, pil­vi­päi­viä ja ei­li­sis­tä pe­ru­nois­ta teh­tyä pyt­ti­pan­nua. Henk­ka­mau­kan ale­fark­ku­ja. Vält­tä­mät­tö­myyk­siä, kel­lon lii­an hi­das­ta tai no­pe­aa rak­su­tus­ta. Ko­tia, työ­tä, ko­ti­työ­tä. Jos edel­li­sis­tä sel­vi­ää hen­gis­sä vii­kon­lop­puun, voi ta­put­taa it­se­ään olal­le, jos kesä- tai jou­lu­lo­maan, voi pi­hal­leen pys­tyt­tää vaik­ka nä­köis­pat­saan.

Sil­lä san­ka­reil­le­han nii­tä teh­dään. Ja vaik­kei­vät imu­rien hei­lut­ta­mi­set eh­kä ko­ti­mai­ses­sa kan­sal­lis­his­to­ri­as­sa ihan schau­ma­nien, man­ner­hei­mien tai olym­pi­a­mi­ta­lis­tien uro­te­ko­jen rin­nal­le yl­lä­kään, käyt­tä­vät suo­ma­lai­set mie­lel­lään kie­li­ku­vaa ar­jen san­ka­reis­ta.

Tie­dät­te­hän, nois­ta oman elä­män­sä Saa­ri­jär­ven Paa­vois­ta.

Joi­ta ei ny­ky­päi­vä­nä enää ole. Siis oi­ke­as­ti. Tul­kaa kor­jaa­maan, jos jon­kun ruis­lei­vän vie tänä syk­sy­nä pöy­däs­tä ra­e­kuu­ro.

Ar­ki­huo­le­si kaik­ki hei­tä, mie­les nuo­re­na nous­ta suo, lau­le­taan jou­lu­na ko­deis­sa ja kir­kois­sa, ja muis­tu­te­taan lu­te­ri­lai­sel­la työ­mo­raa­li­nis­ka­ot­teel­la, et­tä ar­ki on huol­ta ja juh­la ai­ka­lail­la sen vas­ta­koh­ta. Pa­has­ti pos­kel­leen ky­sei­nen kä­si­tys me­nee kui­ten­kin sil­loin, kun ale­taan kat­soa ti­las­to­ja: yli­o­pis­to­ma­ti­kan kes­ken­jää­neil­lä pe­ru­so­pin­noil­la­kin väit­täi­sin, et­tä ar­jen ja juh­lan suh­de­lu­ku on noin 85:15. Sii­nä on yh­del­le ih­mi­se­lä­mäl­le ai­ka pal­jon pa­et­ta­vaa.

Kun myös it­sel­lä­ni on var­sin huo­le­ton opis­ke­li­ja-ar­ki vaih­tu­mas­sa edel­li­sen kap­pa­leen vii­mek­si mai­ni­tun vas­taa­vaan, ha­lu­ai­sin ai­na­kin it­se ko­keil­la ja eh­dot­taa myös ys­tä­vä­ni äi­dil­le seu­raa­vaa: an­na it­sel­le­si lupa naut­tia ar­jes­ta. Pis­tä ruo­hoa aja­es­sa kor­viin na­pit ja kuun­te­le lem­pi­mu­siik­ki­a­si. Vaih­da pyt­ti­pan­nu pe­ru­na­sa­laat­tiin, lai­ta vä­hän täy­te­läi­sem­pää ma­jo­nee­sia se­kaan. Os­ta syk­syn hää­juh­liin kaa­vai­le­ma­si öve­ri­kal­liin ker­ta­käyt­tö­me­kon si­jaan öve­ri­kal­lis sel­lai­nen mek­ko, jol­la voit hää­juh­lan jäl­keen ihas­tut­taa työ­ka­ve­rei­ta­si, ja jätä halp­pis­far­kut hyl­lyyn. Pa­nos­ta ko­ti­töi­hin, jois­ta pi­dät, ja lah­jo mies tai lap­set hoi­ta­maan ne, jot­ka pi­laa­vat päi­vän.

Ar­ki kun voi ol­la myös ihan mu­ka­vaa.