Muistan, miten pienenä tyttönä olin nähnyt Kauttuan kirjakaupan ikkunassa lasten patterikäyttöisen ompelukoneen. Se oli aivan uskomaton ja valtasi mieleni kokonaan. Toivoin hartaasti, että äiti ostaisi sen minulle joululahjaksi mennessään kirjaostoksille, ja niin hän tekikin. Sain pienen ompelukoneen, mutten juurikaan leikkinyt sillä. Tärkeintä oli ollut sen toivominen, ja nyt se on muisto ensimmäisestä toteutuneesta suuresta unelmastani.
Lapsuuteni jouluun liittyivät myös lahjapaperipaketit, joita ahlströmiläiset saivat joulun alla. Kun isä toi firman lahjan kotiin, ihailimme joukolla sen sisältöä. Äiti vaihtoi kaappeihin uudet hyllypaperit, ja minä sain säilytyslaatikon paperinukeilleni.
Nuorenaparina menimme mieheni kanssa kotiini jo aattoaamulla katsomaan tarvitaanko siellä taas apua kuusen kynttilöiden sytyttämisessä. Joku lamppu pitäisi tietenkin vaihtaa. Menimme rinta rottingilla auttamaan, ja lamput syttyivät. Vanhempani taisivat hymyillä toisilleen, että saatiinpa ne taas tulemaan. Siinä samalla oltiin kotoisasti yhdessä, syötiin riisipuuroa ja hiljennyttiin kotisohvalle katselemaan joulurauhan julistusta.
Ensimmäisen oman joulumme olimme rakentaneet kerrostaloasuntoomme. Kokkaukseni menivät silloin niin pieleen, että molemmilta pääsi itku. Kaupan maksalaatikko pelasti vähän ja nuori rakkaus loput.
Muistan, kun olimme sitten ensimmäistä kertaa joulunvietossa tyttäremme kodissa. Siellä opetettiin mummulle ja papalle, että on olemassa uusiakin jouluherkkuja. Ja oli tosiaan monenlaista maistuvaa, vaikka taisin minä viedä vähän lanttulaatikkoa tuliaisiksi. Nuorten joulukuusi oli muuten hauskan näköinen; kaikki koristeet alaoksilla kahden pikkutytön ripustuskorkeudessa.
Muistan myös joulun kymmenen vuoden takaa. Poikani ja miniäni olivat vuoden opiskelemassa Australiassa, ja heidän oli määrä tulla kotiin tapaninpäivänä. Itkin ikävää lukiessani heiltä saamaani joulukorttia: Äiti, älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen, vaikka olen täällä maailman toisella puolen. Vaan olisittepa nähneet sen riemun, kun he yllättäen ilmestyivätkin kotiin jo jouluaatoksi. Paras lahja ikinä. Heille onnistunut teekkarijäynä.
Tätä kirjoittaessani hartain toiveeni on, että saan lapseni lapsineen mukaan tähäkin jouluun.