Ihan niin se menee, ja asenne ratkaisee tosiaan kaiken kaatuneesta kahvimukista maailman rauhan säilyttämiseen. Ratkaisevaa on, onko liikkeellä suupielet alas- vai ylöspäin.
Mielestäni nuoruuden raja aikuisuuteen on ylitetty, kun ehdottomuuden ajatuksen voittaa huomio siitä, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta, usein montakin eri vinkkeliä. Aina tuota ei kyllä muista, vaikka olisi miten vanha. Oma, ensimmäiseksi mieleen tullut ajatus jämähtää päälle ja tuntuu parhaalta. Se mielessä painaa sitten eteenpäin, eikä huomaa, että toisaalta asiaa voisi ajatella ihan toisellakin tapaa.
On asioita, joita meidän on tehtävä, tykkäämme niistä tai emme, ja on ihmisiä, joiden kanssa joudumme olemaan tekemisissä, vaikkeivat kemiat kohtaisikaan. Jos näissä tekemisissä ja kohtaamisissa kantaa vielä selässään negatiivisuuden reppua, niistä tulee kaikille tosi raskaita.
Olisi oman itsensä säästämistä, jos koettaisi miettiä itselle epämieluisasta tekemisestä muutaman hyvän puolen ja oikein odottaisi niitä. Hankalien ihmisten kanssa toimimisessa auttaa esimerkiksi se, että kuvittelee tekevänsä ihmistutkimusta ja tarkkailee ihmisiä etsien näistä sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia. Molempia takuulla löytyy. Ihmiset ovat tosi mielenkiintoisia ja arvaamattomia, mutta heistä kaikista saa aivan varmasti itselleen parempaa seuraa kannustamalla kuin lannistamalla.
Asennekysymys on myös suhtautuminen omaan elämäänsä, siihen tavalliseen arkeen, mitä elämä pääasiassa on. Riittääkö se? Ei kannata uskoa, että muidenkaan elämä mitään shampanjalasi kädessä patsastelua on, vaikka Facebookista sellaisen kuvan saisikin. Arjen pienet ilot ovat niitä parhaita.
Jokaisella ihmisellä on hänen ikioma uniikki elämänsä, josta kannattaa olla iloinen ja ylpeä. Kukaan muu ei ole saanut ihan samaa elämäpakettia. Vaikka suruja ja vastoinkäymisiä joskus kasaantuukin ja elämä on tosi vaikeaa eikä vain nykymuotisanan mukaisesti haastavaa, ei kannata menettää uskoa paremmasta. Eikä todellakaan kannata seisoa aina jalat tukevasti maan kamaralla, sillä silloin ei ole valmis hypähtämään innostuksesta ilmaan, kun siltä alkaa tuntua.