Taidan toteuttaa tuota astiakaapin, muovikulhojen ja liinavaatekaapin osalta. Ne eivät tee minua onnellisiksi.
Joulukorttien suhteen en kuitenkaan ala konmaroida. Niitä tykkään kirjoittaa, saada ja säilyttää vuositolkulla.
Täksi jouluksi tekemissäni korteissa lukee lyhyesti Iloa ja valoa jouluusi t. Liisa ja Teuvo. Jos vain suinkin olisin kerinnyt ja viitsinyt kirjoittaa, niissä olisi lukenut myös näin:
Kohta on vierähtänyt vuosi viime joulusta, hei taas näin kortin kautta!
Näkemiset ovat jääneet harmillisen vähäisiksi, mutta ajatuksissani olet ollut usein. Kun ikää karttuu, huomaa ystävien ja sukulaisten merkityksen aivan uudella tavalla. Jokainen herättää mukavia ajatuksia, muistoja vuosienkin takaa tapahtumista, jotka vain me olemme yhdessä kokeneet. Niitä olen käynyt läpi mielessäni kortteja kirjoittaessani ja olen vakaasti päättänyt, että tänä vuonna tavataan kasvokkain kahvikupin ääressä eikä vain kurkita naamakirjasta toisen kuulumisia.
Vuosi on ollut moninainen. Se on tuonut iloja ja surujakin, mutta osoittanut taas kerran, että vuorenkorkuisiltakin tuntuvat murhemöhkäleet madaltuvat ajan kuluessa, sillä asioilla on tosiaankin tapana järjestyä. Yhtä lailla on saanut huomata, että jokin pieni asia on tuottanut ihan mahdottoman isosti iloa.
Minusta tuli kesällä jo kolminkertainen mummu, kun pikkuinen Isla syntyi rakkaaksemme. Odotankin taas innolla joulua ja sitä, että saan koko pesueeni kotiin. Tällaiselle paimenkoiran luonteella varustetulle äiti-ihmiselle se on paras joululahja.
Niistä vuoden suruista sen verran, että kamppailin tosissani näköni kanssa, ja silmiä operoitiin moneen kertaan. Nyt näen taas hyvin, ja tuntuu siltä, että sairaalareissujen jälkeen aloin nähdä monen asian aivan uudella tavalla. Elämä opettaa koko ajan.
Oikein mukavaa joulua Sinulle, joka nyt luet tätä. Vietä sellainen joulu, jonka toivotkin sen olevan. Kaikkea hyvää myös ensi vuodellesi. Toivottavasti siitä löytyy paljon iloa ja valoa.