Tapahtui takavuosina porilaisen jalkapalloseuran puffetissa: – Pillimehu on viiskymmentä senttiä, kahvi euron ja masaliisa euron, opastettiin ensikertalaista talkoolaista. Masaliisa? Mikä ihmeen masaliisa?
Selvisi, että euralaisen suklaatorttu tai mokkapala on sama kuin porilaisen masaliisa. Selvitystä leivonnaisen merkillisen nimen alkuperästä ei tullut, mutta kaupaksi sitä meni.
Mokkapalamutsit alkavat olla käsite juniorien urheiluelämässä. He ovat äitejä, jotka talkoilla leipovat uunikaupalla piirakoita ja pikkupullia pelien kahvipuffetteihin ja seisovat sitten niitä myymässä milloin minkäkin kentän reunalla, hallien huumaavassa metelissä tai ulkona tuulessa, sateessa, paahteessa tai pakkasessa. Puffettitulo on tärkeä siivu urheiluseuran taloudessa, ja puffetti yleisön merkittävä viihtyvyystekijä urheilupaikoilla.
Mutta sanontaan liittyy paljon muutakin, isompaa eikä lainkaan niin konkreettista. Leipomisrumban ohessa äidit (ja isät) tekevät eväitä, pakkaavat varusteita, kantavat kasseja, kuskaavat, pyykkäävät, ruokkivat, rahoittavat, pitävät leikekirjaa, kannustavat, riemuitsevat, lohduttavat, jännittävätkin... Jos lapsella riittää intoa harrastaa, tehtävä voi kestää useita vuosia – sinne asti, jolloin nuori itse ottaa harrastuksestaan koituvan huoltovastuun. Ja senkin jälkeen on ainakin henkinen tuki usein tarpeen.
Eniten "masaliisamammoja" tarvitaankin silloin, kun kaikki ei mene niin kuin toivotaan. Tulee epäonnistumisia ja tappioita, pettymyksiä ja loukkaantumisia. Äiti on se, joka jää viereen ja sanoo, että "tämäkin menee ohi" ja "huomenna on uusi päivä". Vaikka harmi, suru ja huoli painaisi omaakin sydäntä.
Kannattaako se kaikki? Olen jo eläkkeellä juniorihuoltajan hommista, mutta taaksepäin katsoen sanon, että kannattaa. Lapsen urheilussa mukana eläminen on antoisaa vapaa-ajan viettoa – johonkinhan se aika aina kuluu, ja tässä se kuluu hyvästä syystä. Myönnän, että siihen aikaan, kun treenejä oli useammasta lajista, kahdetkin per ilta ja viikonlopun turnaukset päälle, teki mieli kallistua kuuntelemaan niitä, jotka hokivat: Eikö tuossa jo ole liikaa?
Vastikään uusittujen lasten liikuntasuositusten mukaan ei ollut. Enkä ole masaliisoihinkaan kyllästynyt, vaan maistuvat edelleen.