Sitten saimmekin kuulla, että toisen asteen koulutus siirtyy etäopetukseen kolmeksi viikoksi. Sittemmin sulkua on jatkettu, eikä takaisin kouluun pääsystä ole takeita.
Nyt onkin siis ollut oivallista aikaa paneutua enemmän keramiikan teoriaan ja historiaan. Keramiikan historia vasta onkin mielenkiintoista, sillä jo varhaiset metsästäjäkeräilijät hyödynsivät savea niin käytäntöä kuin ilmaisuakin varten. Varhaisimmissakin esineissä on koristeluja.
Meillä oli eilen etätapaaminen ja osa koulukavereista koki, että ilman tätä etäjaksoa ei olisi malttanut olla naama kirjoissa ja sen vuoksi olikin kokenut pääsevänsä aivan uudelle tasolle keramiikan parissa. Osa koki, että on niin upeaa saada olla osa tätä savenvalajien suurta joukkoa, olla osa jotain suurempaa jatkumoa.Paljon puheenvuoroja käytettiin myös motivaatiopulasta, sillä useimmilla ei ole käytännön mahdollisuutta tehdä savitöitä etänä kotonaan. Tsemppasimme kuitenkin toisiamme ja opettajammekin mainitsi, että kaikesta olemme selvinneet keramiikan historiassa. Ja, että pidetään toivoa yllä ja toivotaan, että nämä yhteiset talkoot nyt purevat.
Näinä poikkeuksellisina aikoina on kyllä ollut ilo huomata, miten ihmiset ovat taas löytäneet käsitöiden ääreen. Oli se sitten islantilaisneuleet tai juurileivonta. Myös keramiikka on ampaissut suuren yleisön tietoisuuteen. Keramiikkakursseille on suurta tunkua. Toki, nyt kursseja on jouduttu peruuttamaan.
Keramiikan maailmaan pääsee kurkistamaan onneksi myös kotisohvalta, sillä Yle Areenasta löytyy Suuren keramiikkakisan kolme ensimmäistä tuotantokautta. Se on ehdottomasti lempparisarjani!
Myös ystäväni ovat löytäneet sarjan ja moni on yllätyksekseenkin aivan haltioitunut ohjelmasta. Sarja tuo hienosti esiin erilaisia keramiikan tekniikoita. Myös keramiikan teossa riskit tuodaan esiin. Astiat voivat halkeilla kuivuessaan tai poltossa, esineet voivat vahingossa tippua lattialle ja lasitteiden lopputulosta ei koskaan tiedä ennen kuin ne saadaan lasituspoltosta ulos. Keramiikka on täynnä yllätyksiä, ja sen sarja tuo kivasti esille.
Olen niin onnellinen, että olen löytänyt keramiikan elämääni. Savi materiaalina on aivan uskomaton. Olen kaivanut jo omasta maasta savea ja muotoillut siitä esineitä. Omalla tilalla pystyy tekemään oikein ”lähikeramiikkaa”, sillä omasta maasta voi kaivaa savea, leivinuunista voi kerätä tuhkaa lasitteita varten, ja voisihan sitä jopa polttaa keramiikkaa itse kaivetussa kuopassa ja käyttää muun muassa olkia ja puuta polttoaineena. Keramiikassa lähes kaikki on mahdollista. Ja kaikki on yllätyksellistä. Tällä alalla ei oppiminen eikä kehittyminen ikinä lopu. Kuten Kristin Müller (Savenvalajan käsikirja 2007) kirjassaan tokaisee: ”Saven kanssa työskentelevän on pakko hyväksyä ikuisen opiskelijan osa.”
Suomalaisesta punasavesta tehdyt kahvikupit.
Ilona Häsänen
Saviesineitä voi koristella hyvin monella tapaa.
Ilona Häsänen
Kuvassa ruukkuja ennen ja jälkeen polttoa. Lisää keramiikkatöitä löytyy Instagramista @hasajaputu.
Ilona Häsänen
Kunpa kuitenkin pian pääsisi takaisin kouluun ottamaan tutkinnosta kaiken mahdollisen opin irti. Tutkinto kestää vain kaksi lukuvuotta, joten oikeasti siitä saa vasta kokea raapaisun keramiikan antamista mahdollisuuksista. Nyt ei auta kuin piirrellä suunnitelmia teekannuista ja mukeista, koska niiden dreijaaminen olisi seuraavaksi tiedossa. En malta odottaa!