Ostimme kesällä maatalon ja tontin, mutta samassa kaupassa saimme paljon vanhaa tavaraa ja tekstiilejä. Syksyn aikana pesin tekstiilejä ja kävin niitä läpi. On ollut mukavaa huomata, miten entiset omistajat ovat vaalineet vanhaa ja kaikki rikkimennyt on korjattu, eikä heitetty suoraan roskikseen. Vanhemmista paidoista on tehty essuja, ja kuluneista housuista on polvien kohdalta reiät parsittu. Parsiminen ja paikkaus onkin julistettu vuoden 2021 käsityöteemaksi. Taistelu kertakäyttökulttuuria vastaan jatkukoon!
Aloitin syksyllä keramiikkaopinnot Forssassa ja katsastin samalla sikäläisen kansalaisopiston tarjonnan, josta ilokseni löysin paljonkin kutomiseen liittyviä kursseja. Eikä ihme, onhan Forssalla pitkä historia tekstiilialalla puuvillakehräämöineen.
Haaveenani oli kutoa matto maatilan vanhoista tekstiileistä, jotta vanhat räsyt saisivat uuden elämän. Oli hauska ajatella, että vanhat emännän essut taikka isännän paidat jatkaisivat elämää uudessa olomuodossaan samassa maatalossa kuin puoli vuosisataa aiemmin. Löytyipä seasta myös aarteita kivoista pöytäliinoista pakkashaalareihin.
Aloitin urakan pesemällä suuren määrän tekstiilejä, jotka lajittelin sitten joko käyttöön tai matonkuteiksi. Oli hauskaa käydä vaatteita läpi, sillä monilla vaatteilla oli ikää enemmän kuin minulla. Monissa luki myös Made in Finland, sitä kun nykypäivänä ei enää juuri näe. Kuluneita tai rikkinäisiä lakanoita, pöytäliinoja, paitoja, essuja ja jopa pitkiä kalsareita aloin leikata kuteiksi. Leikkaamisessa ja repimisessä meni kyllä paljon aikaa, mutta kierrättäminen on sen väärti.
Jopa vanhat pitkät kalsarit saivat uuden elämän räsymattona.
Ilona Häsänen
Kävin joka maanantai opistolla tunneilla, joissa kävimme läpi yhteisiä asioita ja aloimme muutaman kanssa tehdä yhteistä mattolointa. Loimen luonti onkin ihan oma taiteenlajinsa. Se oli kuitenkin suurin syy kurssille menemiseen, koska omalta tilalta olin löytänyt vanhat puretut kangaspuut ja Putun puolelta saimme vielä toiset perintönä. Niiden kokoaminen ja huoltaminen on varmasti oma lukunsa, mutta ainakin teoriassa sitten osaisin niitä käyttää.
Teimme loimea noin 30 metriä, jotta muutkin voivat kutoa maton itselleen.
Ilona Häsänen
Loimen luonti aloitettiin sopimalla loimen pituus ja leveys ja valittiin loimen materiaali. Loimilangan täytyy kestää vetämistä katkeamatta. Luomapuiden avulla aloimme luomaan lointa. Saattaa olla, että jopa luomapuukin tilalta löytyy. Minulle tuli yllätyksenä, että sellaisenkin härvelin matonkutomiseen tarvitaan. Lopuksi luotu loimi letitetään pois luomapuilta, jonka jälkeen se voidaan laittaa kangaspuihin. Minulta kysyttiinkin osasinko letittää ja sanoin hymyssä suin kyllä, mutta sitten selkeni, ettei tällä letityksellä ollut tekemistä hiusten letittämisen kanssa.
Loimen kääriminen kangaspuihin olikin yhtä sirkusta, koska niin monta naista siihen tarvittiin! Yksi piti loimea, yksi kampesi ja mitä vielä. Tämä ei kyllä ensimmäisellä kerralla jäänyt mieleen, vaan kertausta tarvitaan. Sitten oli vuorossa niisintä, pirtaan pistely ja alkusolmut. Valitsimme sidokseksi perinteisen ripsipalttinan.
Jokaiseen vaiheeseen tarvitaan yllättävän monta tekijää.
Ilona Häsänen
Eli aivan uskomaton määrä tietotaitoa tarvitaan, jotta kangaspuilla voi oikeasti kutoa. Termejäkin vilisi laidasta laitaan kuten ylä- ja alavälittäjät, polkuset, niisivarsi, käärinpirta, pohjukka ja sanalista vaan jatkuu. Myös montaa erilaista solmua oli osattava tai opeteltava, jotta koko homma pysyisi kasassa.
Sitten oli vuoro kutoa! Ja ai että, kyllä loimen luonti oli kaiken sen arvoista, sillä kutominen oli ihanaa! Ja koukuttavaa. Oli ihana nähdä, miten käsin leikatut matonkuteet alkoivat muodostua matoksi ja miten eriväriset kudekerät suoristuivat ja yhdistyivät kudottuna. Opettajani sanoikin, että räsymaton värimäärittely on hyvin vaikeaa. Itse päätin antaa vaan värien mennä fiiliksen mukaan.
Hauskaa oli sekin, että kun mattoa kutoi, se vain kiertyi rullalle, joten alkupään maton väriskaalaa ei enää maton loppupäätä kutoessa pystynyt näkemään. Paras tunne olikin se, kun matto otettiin pois puilta, koska silloin pystyi näkemään miten kaikki värit sointuivat koko matkalta yhteen ja miltä lopputulos oikeasti näytti. Matosta tuli mahtava! Olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Toki, eihän työ vielä ollut valmis, nimittäin tukilta pois oton jälkeen edessä oli solmujen teko maton molempiin päihin. Ilman solmuja matto alkaa vikkelään purkaantua. Solmujen tulee olla napakat, koska matolle annetaan kyytiä, kun sitä tuuletetaan tai pestään. Ensin solmitaan kankurinsolmuja ja sitten hevosenhäntäsolmuja. Sen jälkeen voikin käyttää omaa mielikuvitustaan ja tehdä omannäköiset hapsut.
Kudekeristä syntyy veikeää mattoa.
Ilona Häsänen
Nyt matto koristaa olohuoneen lattiaa ja siinä on kudottuna pala talon historiaa. Ehkä jo ensi kesänä yritän koota mattopuut kuntoon ja tehdä loimen uusia mattoja varten. Ehkäpä sidokseksi valitaan ruusukas, jotta saadaan räsyistä ruusuja! Kutomisessa vain mielikuvitus on rajana.