Ihan ensiksi valitaan savimassa. On olemassa korkeapolttoista ja matalapolttoista savea. Korkeapolttoista savea käytetään usein käyttöastioiden teossa, koska ne kestävät astianpesukoneen ja mikron. Matalapolttoinen savi, esimerkiksi suomalainen punasavi taas jää huokoisemmaksi, jolloin se sopii mainiosti esimerkiksi kukkaruukkuihin tai uunipatoihin.
Seuraavaksi valitaan tekotapa. Esineitä voi dreijata, käsinrakentaa, kaulita, pursottaa, puristaa, valaa ja niin edelleen. Minun lempityylini on dreijaaminen. Dreijaamalla voi tehdä myös alkumuodon ja sen jälkeen jatkaa työstämistä muilla tekniikoilla. Alla olevan kuvan esine on tehty dreijaamalla savimöykystä, sitten sen on annettu kuivahtaa nahkakuivaksi ja sen jälkeen sorvattu eli pohja viimeistelty ja sitten lisätty luomet ja nenä. Lisäksi tässä vaiheessa voi pohjaan painaa signeerauksen.
Tässä vaiheessa esineeseen voisi lisätä värejä värjätyillä savilietteillä eli engobeilla. Tässä vaiheessa on helppo myös koristella kaivertaen tai painamalla leimoja. Saven kuivumista täytyy valvoa, sillä jos savi kuivuu liian nopeasti se voi halkeilla. Kosteutta voi säädellä pitämällä esinettä muovin tai kankaan alla. Esineen annetaan lopulta kuivua täysin ennen kuin sen voi laittaa ensimmäiseen polttoon.
Yllä oleva kuva on otettu raakapolton jälkeen, jolloin punasaven hehku tulee esiin. Nämä on poltettu 850 asteeseen. Raakapoltto tekee savesta keramiikkaa ja helpottaa lasittamista. On myös mahdollista kertapolttaa eli lisätä lasite jo raakaan esineeseen ja polttaa yhdellä poltolla loppulämpötilaan, mutta se on oma taiteenlajinsa.
Esineen pystyy lasittamaan esimerkiksi pihdeillä ja muodon pitäisi kestää pihtien käyttö raakapolton ansioista. Esine on nyt huokoinen, ja se auttaa lasittamisessa. Lasittaa voi muun muassa kastamalla, sutimalla tai ruiskuttamalla. Lasite sulaa uunissa tehden esineeseen lasimaisen pinnan.
Tässä kuvassa naamamukit ovat valmiit. Ne ovat käyneet 1020 asteessa lasituspoltossa. Lasite on sulanut muodostaen kauniin pinnan esineelle. Esine tarkistetaan kauttaaltaan, ettei ole mitään teräviä kohtia. Esimerkiksi pohjan voi vesihiomapaperilla hioa, jotta esineestä ei jää vahingossakaan jälkiä pöytiin.
Tässä prosessi hyvin yksinkertaistettuna. Oikeasti jokaisessa kohdassa voi varioida loputtomiin. Savimassoja on tuhansia, lasitereseptejä loputtomiin, erilaisia uuneja on monia erilaisia esimerkiksi sähkö- kaasu ja puu-uuni. Kaikki eri yhdistelmät antavat eri tuloksen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Keramiikka on hyvin yllätyksellinen laji ja savityöt vaativat hyviä hermoja ja kärsivällisyyttä. Lemppariohjelmani, Suuri keramiikkakisa, jonka löytää Yle Areenasta, valaisee myös ihanasti keramiikan prosessia. Keramiikassa käydään läpi samalla kaikki tunteet laidasta laitaan. Enää en malttaisi odottaa sekuntiakaan lukukauden alkamista.