Onko joskus sellainen olo, että haluaisit omaan elämääsi jotain uutta? Joskus riittää, että ostat vaikka uudet vaatteet tai vaihdat kodin järjestystä, mutta joskus on kyse jostain isommasta.

Jos­kus tun­tuu sil­tä, et­tä ha­lu­ai­si muut­taa elä­män­suun­taa ra­di­kaa­lis­ti. Ar­vaa mitä? Vaik­ka odot­tai­si kuin­ka, et­tä asi­at vain ta­pah­tui­si­vat it­sek­seen, ei mi­tään ta­pah­du, jos ei us­kal­la kää­riä omia hi­ho­ja ja teh­dä asi­oil­le jo­tain. Vaik­ka vä­lil­lä pe­lot­tai­si ja epäi­lyt­täi­si, kan­nat­taa sil­ti ol­la hie­man ute­li­as ja us­kal­taa. Myö­hem­min voi har­mit­taa, jos ei us­kal­ta­nut­kaan edes ko­keil­la! Unel­moi edes. Vaik­ka ihan päät­tö­miä unel­mia! Voi ol­la, et­tä läh­det huo­maa­mat­ta nii­tä koh­ti ja pian ne ovat­kin jo ta­voit­tei­ta, jot­ka ovat to­teu­tet­ta­vis­sa.

Uskalla unelmoida, luottaa ja kaatua eteenpäin!

Olen teh­nyt muu­si­kon töi­tä yli 15 vuot­ta, jois­ta kuu­si vuot­ta täys­päi­väi­ses­ti. Sii­nä ajas­sa on tul­lut näh­tyä jos jon­kin­lais­ta. Pit­kään olen aja­tel­lut, et­ten muu­ta ha­lu­ai­si teh­dä­kään. Sain­han rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­ta am­ma­tin!

Elä­mä ja ura on muut­tu­nut täs­sä vuo­sien var­rel­la ja kiin­nos­tuk­se­ni on he­rän­nyt mui­hin­kin asi­oi­hin. Kol­me vuot­ta sit­ten opis­ke­lin it­sel­le­ni toi­ses­ta rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­ta, hy­vin­voin­nis­ta, am­ma­tin ja olen sii­tä kyl­lä ikui­ses­ti kii­tol­li­nen it­sel­le­ni, et­tä us­kal­sin ja tein sen. Tie­don­ja­no kas­vaa jat­ku­vas­ti ja tun­tuu, et­tä koko ajan on jo­tain uut­ta opit­ta­vaa. En ole var­maan­kaan kos­kaan täy­sin val­mis, en­kä ha­lu­a­kaan ol­la!

Noin vuo­si sit­ten ys­tä­vä­ni ker­toi pyö­rä­len­kil­lä mah­dol­li­ses­ta uu­des­ta yri­tyk­ses­tä, jo­hon ei eh­kä us­kal­tai­si läh­teä yk­sin. Muis­tan täs­mäl­leen pai­kan­kin, mis­sä hän sii­tä mi­nul­le ker­toi. Mie­tin sii­nä hil­jaa mie­les­sä­ni, et­tä oli­si­ko täs­sä seu­raa­va het­ki elä­mäs­sä, kun kan­nat­tai­si kaa­tua eteen­päin ja us­kal­taa.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ky­syin ys­tä­väl­tä­ni, voi­sin­ko minä ol­la se, ke­nen kans­sa hän us­kal­tai­si. Ja nyt vuot­ta myö­hem­min, meil­lä on yri­tys, joka on ol­lut täy­sil­lä toi­min­nas­sa jo yli puo­li vuot­ta. Ja vaik­ka alus­sa hir­vit­ti ja mie­ti­tyt­ti, et­tä mi­hin­käs täs­sä ol­laan taas läh­det­ty, niin nyt en voi­si ol­la pää­tök­ses­tä­ni tyy­ty­väi­sem­pi! Hyp­pä­sin täy­sin tun­te­mat­to­maan, mut­ta hy­väs­sä seu­ras­sa, ja se kan­nat­ti.

Unel­moi ja us­kal­la. Kak­si isoa ja vah­vaa sa­naa. Olen täs­sä vii­me päi­vät miet­ti­nyt, mitä sel­lais­ta omas­sa ar­jes­sa­ni on, mis­tä to­del­la pi­dän ja mis­tä voi­sin ke­hit­tää it­sel­le­ni jopa toi­meen­tu­lon. Kos­ka mik­si ei?

Ha­lu­an myös teh­dä it­sel­le­ni aar­re­kar­tan! Aar­re­kart­ta on sel­lai­nen, jo­hon sinä voit piir­tää tai et­siä ku­via asi­ois­ta, jois­ta unel­moit. Kun aar­re­kart­ta on val­mis, ri­pus­ta se nä­ky­väl­le pai­kal­le, jot­ta näet sen joka päi­vä. Kun vil­kai­set sitä päi­vit­täin, alat huo­maa­mat­ta te­ke­mään elä­mäs­sä­si pää­tök­siä, jot­ka vie­vät koh­ti oman aar­re­kart­ta­si unel­mia. Saat­taa kuu­los­taa hul­lul­ta, mut­ta niin moni on sen avul­la pääs­syt ta­voit­tee­seen, et­tä mi­nä­kin ha­lu­an us­kal­taa unel­moi­da.

Aarrekarttasi voi näyttää vaikka tältä! Voit myös kirjoittaa karttaan itsellesi tärkeitä voimalauseita tai unelmia!

Jos­kus kaik­ki me­nee blö­ri­näk­si, tai voi­mat lop­pu­vat ja ei vain jak­sa. Ei jak­sa mi­tään. Mut­ta hei! Se on ihan ok. Veik­kaan­pa, et­tä tämä niin kum­mal­li­nen ke­vät ai­heut­ti mo­nel­le epä­var­muu­den tun­tei­ta.

Veik­kaan myös, et­tä ne tun­teet kir­voit­ti­vat mo­net miet­ti­mään omaa elä­mään­sä, ar­vo­jaan ja toi­vei­taan. Myös mi­nut. Py­säh­ty­mi­sen het­ki teki sen, et­tä tu­le­vai­suus ja sen mah­dol­li­suu­det pyö­ri­vät mie­les­sä lä­hes päi­vit­täin.

Mi­nul­la on kaik­ki, mitä tar­vit­sen, mut­ta olen myös ih­mi­nen, jol­la täy­tyy ol­la koko ajan jo­tain, mitä koh­ti ke­hit­tyä. Tar­vit­sen unel­mia, ta­voit­tei­ta, sekä uu­sia mie­len­kiin­toi­sia ja ke­hit­tä­viä asi­oi­ta, jot­ta oli­sin par­haim­mil­la­ni!

Unel­mat myös muut­tu­vat mat­kan var­rel­la elä­män­ti­lan­teen mu­kaan. Omat unel­ma­ni liit­ty­vät vah­vas­ti it­se­ni ke­hit­tä­mi­seen, mut­ta vie­lä vah­vem­min lap­sie­ni ja per­hee­ni hy­vin­voin­tiin, sekä mei­dän kaik­kien hy­vään elä­mään.

Jos oli­sin vii­si vuot­ta sit­ten saa­nut kuul­la, min­kä­lai­nen elä­mä­ni oli­si vuon­na 2020, oli­sin saat­ta­nut nau­raa ma­ke­as­ti ja pi­tä­nyt sitä vit­si­nä. Ja nyt en voi­si ku­vi­tel­la mi­tään pa­rem­paa. Vaik­ka tu­le­vai­suus on jäl­leen täy­sin epä­var­ma, jän­nit­tä­vä ja tun­te­ma­ton, olen täy­sin val­mis kaa­tu­maan eteen­päin ja tu­le­vai­suut­ta koh­ti!

Kohti ääretöntä ja sen yli! Kiitos!

Ai­ka me­nee kuin il­ta­mis­sa, sa­no­taan! Ja to­si­aan­kin sil­tä se vä­lil­lä tun­tuu. Olen kir­joit­ta­nut Eri­no­mais­voin­ti-blo­gi­a­ni jo kak­si vuot­ta ja nyt on­kin ai­ka an­taa ti­laa uu­sil­le kir­joit­ta­jil­le. Kii­tos teil­le, iha­nat lu­ki­ja­ni, et­tä olet­te kul­ke­neet mu­ka­na­ni! Yk­si unel­mis­ta­ni tu­le­vai­suu­teen on­kin pe­rus­taa ihan oma blogi. Sitä koh­ti roh­ke­as­ti kul­kien toi­vo­tan tei­dät kaik­ki sin­ne lu­ki­joik­si sit­ten, kun olen unel­ma­ni saa­vut­ta­nut!

Unel­moi­kaa ja naut­ti­kaa ke­säs­tä! Kii­tos!