”No nyt kun mä otin tän yhden suklaapalan, ni dieetti on jo valmiiksi pielessä. Joten voin syödä saman tien sitten koko levyn…”

Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Tätä on ka­tast­ro­fi­a­jat­te­lu. Sitä an­taa it­sel­leen lu­van rep­sah­taa, kun ker­ran hom­ma meni jo plö­ri­näk­si. Ai­na­kin omas­ta mie­les­tä. Vaik­ka tun­tui­si, et­tä se laih­du­tus­kuu­ri ja pa­rem­man elä­män ta­voit­te­lu meni sii­nä ker­ral­la myt­tyyn, niin loh­du­tan, et­tei se pidä paik­kaan­sa. Voi ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä se saat­taa men­nä myt­tyyn, jos läh­det mu­kaan tuo­hon hai­tal­li­seen ajat­te­luun ja sor­rut pa­hei­siin vie­lä ra­jum­min.

On ih­mi­siä, jot­ka te­ke­vät asi­oi­ta to­del­la ää­rim­mäi­ses­ti: ”Jos laih­du­tan, jä­tän pois kai­ken so­ke­rin, ras­van ja muun her­kut­te­lun” tai ”jos laih­du­tan, ur­hei­len sit­ten joka päi­vä”. Täl­lai­nen ajat­te­lu ei ole ko­vin­kaan pit­kä­kes­tois­ta tai hel­pos­ti yl­lä­pi­det­tä­vää. Mitä jos an­tai­sit it­sel­le­si lu­van vaik­ka ker­ran vii­kos­sa her­ku­tel­la? Va­lit­se se si­nul­le mie­lui­sin herk­ku. Pie­ni mais­ti­ai­nen, joka ei hor­ju­ta laih­du­tus­ta mi­hin­kään suun­taan ja si­nul­la on lupa syö­dä se. Nau­tit sii­tä, hi­taas­ti, mais­tel­len het­ki het­kel­tä, kuin­ka hy­vää se on­kaan.

Valitsenko koko levyn, viisi palaa, yhden palan vai terveellisen, mutta silti makean vaihtoehdon? Vaihtoehtoja on enemmän kuin usein muistaakaan.

Maria Tyyster

Nyt, kun si­nul­la on ker­ran vii­kos­sa lupa her­ku­tel­la lem­pi­her­kul­la­si, si­nun ei tar­vit­se kiel­täy­tyä sii­tä ko­ko­naan ja himo ei eh­kä kas­va­kaan niin suu­rek­si. Saa­tat jopa huo­ma­ta, et­tei so­vit­tu­na herk­ku­päi­vä­nä tee­kään mie­li her­ku­tel­la. Mut­ta… Va­roi­tuk­sen sana, jos olet päät­tä­nyt syö­dä lau­an­tai­na yh­den pul­lan, tai yh­den pa­lan juus­to­kak­kua, tai yh­den suk­laa­pa­tu­kan: Tämä ei tar­koi­ta, et­tä voit myös kes­ki­viik­ko­na her­ku­tel­la, kos­ka ”ihan sama, ei­hän se mi­hin­kään vai­ku­ta lau­an­tai­na­kaan”. Sii­nä se juju. It­se­hil­lin­tää, päät­tä­väi­syyt­tä ja it­sen­sä pal­kit­se­mis­ta hy­väs­tä saa­vu­tuk­ses­ta.

Usein, kun aloi­te­taan kun­to­kuu­ri, se aloi­te­taan lii­an ra­jus­ti. Ja kun krop­pa jou­tuu ko­val­le ra­si­tuk­sel­le, se säi­käh­tää ja is­kee puo­lus­tus­me­ka­nis­min pääl­le. Sil­loin sai­ras­tut hel­pos­ti tai jo­kin paik­ka al­kaa ki­pey­tyä.

Jos näin käy, sen jäl­keen on taas vai­ke­am­pi ja vai­ke­am­pi aloit­taa muu­tos­ta uu­des­taan. Krop­pa oli­si hyvä to­tut­taa lii­kun­taan ja ruo­ka­va­li­o­muu­tok­seen pik­ku­hil­jaa. Si­nun ei tar­vit­se sa­man tien jär­jes­tää it­sel­le­si joka päi­väl­le lii­kun­taa tai ve­tää ruo­ka­va­li­o­ta täy­sin mi­ni­miin. Tu­hoon tuo­mit­tu aja­tus. Täs­sä is­kee mo­nes­ti se sama, van­ha tut­tu ka­tast­ro­fi­a­jat­te­lu pääl­le. ”En eh­di liik­kua joka päi­vä, jo­ten ei täs­sä yrit­tä­mi­ses­sä ole mi­tään jär­keä”, ja sii­hen jää kun­to­kuu­ri.

Maria Tyyster

Heittääkkö kerralla liikuntamäärän täysin överiksi, vai olisiko järkevä? Kumpi viikko näyttää kestävämmältä ratkaisulta?

Maria Tyyster

En­sin­nä­kin: Mi­täs jos se ei oli­si­kaan laih­du­tus­KUU­RI tai kun­to­KUU­RI, vaan uu­si ter­veel­li­nen elä­män­ta­pa. Opet­te­li­sit pik­ku­hil­jaa syö­mään oi­kei­ta asi­oi­ta, oi­ke­al­la ta­val­la. Kek­si­sit uu­sia ta­po­ja ak­ti­voi­da ar­ke­a­si, jol­loin sai­sit li­sää hyö­ty­lii­kun­taa tai voi­sit vaik­ka ko­keil­la jo­tain uut­ta har­ras­tus­ta. Toi­sek­si: Jos si­nul­la ei ole ai­kaa teh­dä tun­nin lii­kun­ta­suo­ri­tus­ta, tee sen mit­tai­nen, kun eh­dit. Se on sata ker­taa pa­rem­pi vaih­to­eh­to, kuin jää­dä soh­val­le miet­ti­mään, mi­ten kaik­ki meni nyt plö­ri­näk­si ker­ral­la. Syö­mäl­lä yh­den suk­laa­pa­lan kym­me­nen si­jaan, tai vaih­ta­mal­la pa­hee­si jo­hon­kin ter­veel­li­sem­pää vaih­to­eh­toon, teet pal­ve­luk­sen kro­pal­le­si ja sa­mal­la myös mie­lel­le­si. Use­as­ti olo ja mie­li­a­la on vie­lä­kin pa­hem­pi ”lu­vat­to­man” her­kut­te­lun tai lais­kot­te­lun jäl­keen kuin en­nen sitä, kun himo tai vä­sy­mys yrit­tää ot­taa si­nus­ta ko­van ot­teen.

Voi­mia ka­tast­ro­fien se­lät­tä­mi­seen pi­me­än syk­syn kes­kel­lä!