Tämä kesä on mennyt historian hämärissä. Euran Raiku täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja olen koostanut seuran satavuotista taivalta sanoin ja kuvin historiikin muotoon. Työ on ollut erittäin mielenkiintoista ja olisi ollut ehkä hauskaakin, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Il­man se­tä­ni Pek­ka He­lan­de­rin ai­em­min te­ke­miä his­to­riik­ke­ja ja eten­kin seu­ran var­hai­sen his­to­ri­an tal­ti­oin­tia tämä ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta. Pek­ka on tal­let­ta­nut van­ho­ja pöy­tä­kir­jo­ja ja ku­via, ti­las­toi­nut rai­ku­lais­ten saa­vu­tuk­sia ja ur­hei­lu­tu­lok­sia, lis­tan­nut joh­to­kun­tien ko­koon­pa­not ja jopa kaik­ki seu­ran saa­mat py­tyt, kun­ni­a­kir­jat ja kier­to­pal­kin­not, sekä teh­nyt lei­ke­kir­jo­ja use­an vuo­den ajal­ta. Mi­nus­ta tun­tui, et­tä Pe­kan aloit­ta­maa hie­noa työ­tä pi­tää jat­kaa.

Euran Raikun miesvoimistelijoita tyylikkäissä asuissaan 1920-luvulla.

Haus­kin­ta on ol­lut lu­kea van­ho­ja pöy­tä­kir­ja­not­tei­ta ja kat­sel­la va­lo­ku­via mie­his­tä rin­ta rot­tin­gil­la val­keis­sa ur­hei­lu­a­suis­saan. Tai ku­via seu­ran ne­li­kym­men­vuo­tis­juh­lis­ta, mis­sä nais­voi­mis­te­li­jat esiin­ty­vät pik­ku ha­mo­sis­sa tam­bu­rii­nit kä­sis­sään. Ur­hei­lu­ki­sois­ta ote­tuis­sa ku­vis­sa en­ti­sen hii­li­murs­ka­ken­tän (nyk. Wemb­ley) kat­so­mo suo­ras­taan pul­lis­te­lee vä­keä ja suu­ren ur­hei­lu­juh­lan tun­tu on hy­vin ha­vait­ta­vis­sa.

Euran Raikun nelikymmenvuotisjuhlissa naisvoimistelijat esiintyivät tamburiinit käsissään.

Var­si­nai­sen kro­no­lo­gi­an li­säk­si olen ke­rän­nyt his­to­riik­kiin ajan ku­vaa kil­pai­lu­reis­suis­ta ja kul­ku­vä­li­neis­tä, ur­hei­lu­vä­li­nei­den ja va­rus­tei­den ke­hi­tyk­ses­tä ja muis­ta seu­ra­toi­min­taan vai­kut­ta­vis­ta te­ki­jöis­tä. En­ti­sil­tä ur­hei­li­joil­ta olen ky­sel­lyt muis­to­ja.

Teks­tien kir­joit­ta­mi­nen oli pro­ses­sin hel­poin osa. Tie­to­jen ke­rää­mi­nen sen si­jaan on vaa­ti­nut mon­ta käyn­tiä Fo­nec­tan si­vuil­la, pu­he­lin­soit­to­ja en­sin yh­del­le, sit­ten toi­sel­le: ”En nyt muis­ta tar­kal­leen, mut­ta ky­syp­pä XX:ltä tai YY:ltä jos ne muis­tais….”

Kai­kis­ta asi­ois­ta ei tark­kaa fak­taa tai var­maa muis­ti­ku­vaa va­li­tet­ta­vas­ti löy­ty­nyt.

Tus­kal­li­sin­ta oli va­lo­ku­vien lä­pi­käy­mi­nen: mitä ku­via, mis­tä ta­pah­tu­mis­ta ja keis­tä? Pu­hu­mat­ta­kaan vuo­si­lu­ku­jen ja ni­mien jäl­jit­tä­mi­ses­tä, jot­ka vaa­ti­vat kym­me­niä pu­he­lu­ja ja what­sapp-vies­te­jä. Yh­teen­sä noin 140 ku­van poi­mi­mi­nen ja ku­va­teks­tien laa­ti­mi­nen vei mon­ta päi­vää.

Euran Raikun sadan vuoden kuvat.

Eni­ten on pis­tä­nyt ajat­te­le­maan se val­ta­va muu­tos, mikä maa­il­mas­sa, ko­ti­paik­ka­kun­nal­lam­me, ur­hei­lus­sa ja yli­pää­tään ih­mis­ten elä­män­tyy­lis­sä ja elin­ta­sos­sa on sa­dan vuo­den ai­ka­na ta­pah­tu­nut. Seu­ran al­ku­vuo­si­na kai­kes­ta oli pu­laa: va­rus­teis­ta, vä­li­neis­tä ja jopa ”har­joi­tus­huo­nei­den” läm­mi­tys­puis­ta.

Se­kunt­ta­rin ka­to­a­mi­nen oli suu­ruus­luo­kal­taan pöy­tä­kir­ja­mer­kin­nän ar­voi­nen asia, sa­moin kuin sen löy­ty­mi­nen muu­ta­man kuu­kau­den ”tar­kem­man ha­ke­mi­sen” jäl­keen: To­ret­tiin et­tä seu­ran se­kunt­ti kel­lo löy­tyi 11.10.32. (PK13.10.1932).

Kiel­to­la­ki oli voi­mas­sa seu­ran al­ku­vuo­sien ai­ka­na. Ur­hei­lu­seu­ran­kin oli laa­dit­ta­va oma oh­je­sään­tö sil­le, mi­ten toi­mi­taan, jos joku seu­ran jä­sen esiin­tyy hu­ma­lai­se­na ylei­sil­lä pai­koil­la. Laa­di­tus­sa oh­je­sään­nös­sä oli kol­men va­roi­tuk­sen jär­jes­tel­mä, joka jou­dut­tiin ker­ran pa­ne­maan täy­tän­töön­kin: Syys­tä et­tä seu­ran jär­jes­tä­mis­tä il­ta­mis­ta Tuis­ku­las­sa jäi kap­pa­le esit­tä­mät­tä seu­ran jä­se­nen xx juo­pu­muk­sen ta­kia niin pää­tet­tiin sii­tä an­taa en­sim­mäi­nen va­roi­tus. (PK1.5.1929)

Pääl­lim­mäi­se­nä mie­lee­ni on jää­nyt yh­tei­söl­li­syys, joka ur­hei­lu­seu­ran toi­min­taan liit­tyi. Kos­ka muu­ta ak­ti­vi­teet­tia tai viih­det­tä ei tuol­loin ol­lut juu­ri tar­jol­la, oli­vat seu­ran jär­jes­tä­mät ke­sä­juh­lat kil­pai­lui­neen ta­pah­tu­ma, joka sai koko ky­län liik­keel­le.

Ny­kyi­nen seu­ra­toi­min­ta on pai­not­tu­nut kil­paur­hei­luun, joka ko­ko­aa yh­teen seu­ra-ak­tii­vien li­säk­si lä­hin­nä har­ras­ta­vat nuo­ret ja hei­dän van­hem­pan­sa, vä­he­ne­väs­sä mää­rin hei­tä­kin. La­jien mää­rä ja muu viih­de­toi­min­ta on li­sään­ty­nyt sa­das­sa vuo­des­sa niin pal­jon, et­tä toi­mi­joi­den mää­rä Rai­kus­sa on vä­hen­ty­nyt huo­les­tut­ta­vas­ti, mikä ai­heut­taa pään­vai­vaa seu­ran joh­dol­le sen poh­ties­sa tu­le­vai­suu­den toi­mia.

Laa­ties­sa­ni vii­mei­siä ku­va­teks­te­jä aloin ol­la sii­nä pis­tees­sä, et­tä se­nat me­ni­vät sa­kai­sin ja kaik­ki las­ku­pää­tä vaa­ti­vat teh­tä­vät pie­leen. Hyvä kun osa­sin oman ni­me­ni. Teks­ti ja ku­vat ovat nyt tait­ta­jal­la ja alan it­se pik­ku hil­jaa vi­ro­ta. On­nek­si on ke­sää vie­lä jäl­jel­lä.

Läppäri kiinni – nyt alkoi kesä!