Jokainen kylä on tärkeä. Jokaisessa kylässä on paljon kerrottavaa muille. Ja useimmissa kylissä tarinoiden kertojia on tätä nykyä valitettavan vähän.
Kylä-, asukas-, vanhempain- ja muut yhdistykset tekevät talkootyötä omien nurkkien puolesta pyyteettömästi ja päivästä toiseen. Ihmiset tekevät kylän eläväksi.
Usein aktiivisimmat kyläelämän puolustajat ja perinteiden jatkajat löytyvät heistä, joilla työelämän kiireitä on jo vähemmän. Kokemuksesta tiedän, että ruuhkavuosina tuntien määrä tuntuu olevan erityisen rajallinen.
Kylät ovat täynnä hyvää – sellaista arkista onnea, jota on vaikea muualta saada. Arjen paineissa talkoolaiseksi lähteminen ja sen hyvän jakaminen muille tuntuu vaikealta. Kokemuksesta voin sanoa, että sekin jo palkitsee, kun lähtee mukaan muiden järjestämiin oman kylän rientoihin. Silloin tekijät kokevat, että talkootyöllä on tarkoitus. Ja osa kävijöistä ehkä innostuu jatkossa tekijöiksi.
Hyvää on myös naapurikylässä, tai vaikka vähän kauempanakin. Kannattaa herkällä korvalla kuunnella muidenkin kylien tarinoita – itselle paras hyvä voi hyvinkin löytyä jostain sieltä.
Kyläelämässä hyvän vastakohta on hiljaisuus. Jotta oman kylän ja naapurienkin tarinat pysyvät elossa, pitää kaikkien kylien tarinoita kertoa eteenpäin tavalla tai toisella.
Sosiaalisessa mediassa hiljaisuus on helppo rikkoa.
#omakylärokkaa, #parastajustmeillä
Kannustan myös yhteistyöhön kunnan kanssa. Kokemukseni on, että virkamiehet neuvovat kyläaktiiveja mielellään.
Mielellämme olemme me lehdentekijätkin siinä mukana. Kylissä on elämää ympäri vuoden, ja ympäri vuoden mekin siitä kerromme.
Mitä kivaa teillä on tiedossa?