Onnea on ilmastoitu toimitus kesän kuumimpina päivinä, nuhan uhasta viis.
Mutta mitä kuuma kesä tekee suomalaiselle kansanluonteelle? Sulaako sisu samaa tahtia jäätelötötterön kanssa?
Kyllä siitäkin selvittiin, pääsääntöisesti hyvin. Jossain helle ehkä jopa sulatti suomalaisille tyypillistä juroutta niin paljon, että on saatu aikaan keskustelua tuntemattomien kesken. Esimerkiksi säästä.
Ja sitten koitti syksy niin kuin ennenkin – myrskyten. Kun puut hakkaavat ikkunoihin, joiden takana salamoi kuin yökerhossa ja jyrisee kuin hevikonsertissa, on turvallista ajatella, että jokin on vielä maailmassa ennallaan.
Välillä on hyvä yllättyä. Kesäsäiden suhteen ja elämässä yleensäkin.
Moni nuori on nyt omalla vuorollaan yllätysten äärellä. Yläkoulu, ammattikoulu tai lukio on aloitettu jo hyvän aikaa sitten, ja korkeakouluissakin lukuvuoden juhlalliset aloittajaiset alkavat olla takana. Yllätyksiä on ehkä ollut jo – auringonpaistetta tai myrskyä tai molempia – ja aivan varmasti niitä on jokaisella vielä edessä.
Positiivisesta asenteesta puhutaan paljon, välillä naureskellenkin. Ei asenne ratkaise kaikkia ongelmia, mutta omassa elämässäni olen huomannut, että kyllä hymy kanssakäymistä helpottaa. Samaa tekee se, Mauno Koivistoa lainatakseni, kun olettaa asioiden käyvän hyvin, mikäli ei varmuudella toisin tiedetä.
Uudet ympyrät ovat nuorelle hyvä mahdollisuus katsoa itseäänkin uusin silmin: voinko paremmin, jos teen jotain toisin? Myrskyä ja salamointia ei kannata sietää, jos ei siitä tykkää ja on mahdollisuus muuhun – ja usein on. Oman elämän kesähelteet voi löytää uuden harrastuksen parista, tai uudesta luokka- tai opiskelukaverista.
Uuden kaverin kanssa voi viritellä keskustelua vaikka säästä. Kuulemani mukaan mehiläiset ovat kasvattaneet tänä kesänä ruokavarastojaan, mikä ennakoi kylmää talvea. Siinäpä riittääkin äimisteltävää taas pitkäksi aikaa.