Taas loskan keskellä mieli on maassa, vaikka haluaisi lentää.
Uutisissa kerrotaan sodasta, inflaatiosta, ilmastonmuutoksesta. Tärkeitä aiheita, joihin nopeasti turtuu. Tuntuu, ettei saisi, vaikka heikkous on inhimillistä.
Nuoret ovat viisaita: Uutisten viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan he ovat vähentäneet kriisi- ja katastofiuutisten seuraamista. Eniten kiinnostavat omaa elämää koskettavat aiheet. Kriisiuutisointiakin arvostetaan, mutta nuoret toivovat uutisiin myös ratkaisuja.
Pahaa oloa on paljon ilmassa. Siihen törmää rikotuissa ikkunoissa ja leikkipaikoissa, sotketuissa seinissä, sosiaalisessa mediassa. Yleisradiokin joutui viime viikolla kahteen kertaan muistuttamaan aikuisia ihmisiä jo lapsille opetetusta säännöstä: ei saa kiusata.
Ensin somessa häirittiin Uuden musiikin kilpailuun osallistunutta, sen jälkeen Hengaillaan-visailun kilpailijaa. Kyynikko toteaa, että muistutus katoaa mielistä vielä nopeammin kuin Ylen päivitykset käyttäjien someappien etusivulta.
Pieni lapsi huutaa: "Kuule minua!", kun vanhempi keskittyy naputtelemaan piikikästä twiittiä tai tyylikästä instastooria viiteryhmänsä hyväksyttäväksi. Toinen vanhempi miettii, mikä minussa on vikana, kun teini katoaa hiljaisena kuplaansa jättäen jälkeensä vain puoliksi syödyn kerrosvoileivän ja tilkan vettä lasin pohjalle.
Paineita ja pahaa oloa on työpaikoillakin. Liian kauas koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada.
Lopuksi mustiin pukeutuneiden rivit seisovat hiljaisina hautakumpujen reunalla räntäsateessa. Kauniita kukkia on nähty ja kaipaavia sanoja kuultu nyt useammin kuin aikoihin. Kuolema ottaa kaksin käsin omansa.
Maailmassa on virhe, kun synkkyys saa vallan vauvasta vaariin.
Mihin tämä loppuu? Muutokseen. Paras aika sen aloittamiseen oli eilen, toiseksi paras on tänään.
Don Huonot tiesi sen jo ennen Apulantaa: älä usko kyynisiin lauseisiin.