Luonto tekee taikojaan myös tappelupukareille, jotka yhtäkkiä puhaltavat yhteen hiileen ja kävelevät vieretysten sulassa sovussa nauraen toistensa jutuille. Tiesitkö, että myös lapsilla voi olla stressiä? Metsä saa lapsen aistit heräämään raikkaassa ilmassa, avaa silmät ja mielen uusille seikkailuille. Lapsen stressinsäätelykyky kehittyy koko lapsuuden ajan ja tarvitsee apua ja tukea rauhoittumiseen.
Veljekset Pyhäjärvi-instituutin luontopolulla.
Hanna Setälä
Korviin kantautuu puiden lehtien kahina, sama tuulenvire joka heiluttaa lehtiä, heiluttaa myös hiuksia. Hengitän syvään. Täällä eivät seinät kaadu päälle. Eikä tarvitse siivota leluja leikin jälkeen. Jes!
Kuopus on löytänyt ison kepin jolla tasapainoilee askel askeleelta eteenpäin. Taitaa olla vähän painavampi, mutta sinnikkäästi hän sitä kantaa mukanaan. Välillä se toimittaa miekan virkaa jolla sohitaan mielikuvituksen kera kohti vihreää ja tummaa metsää. Välillä horjutaan pitkospuilla, keppi auttaa pysymään paremmin pystyssä.
Keppi kulki mukana koko retken ajan.
Hanna Setälä
Esikoinen on tietenkin etsimässä aarrekiviä. Taskut jo valmiiksi täyteen ahdettuina... – timanttikiviä. Kädet ja kynnen aluset liassa hän juosten tulee hymyillen esittelemään löydöksiään. Tämä vasta onkin maailman hienoin kivi! Niinhän se on.
Millainen suhde sinulla on luontoon? Luonnossa ei tarvitse tehdä mitään erityistä, voit nauttia hetkestä vain kävellen tai istuen. Jo se auttaa palautumaan arjen kuormituksesta. Luonto hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.
Toivon, että omat lapset löytäisivät metsän rauhan vielä aikuisina. Onneksi täällä maalla asuessa luontosuhde kehittyy vähän myös itsestään.
Mitähän tuolla on?
Hanna Setälä
Reitillä oli myös jänniä pitkospuita.
Hanna Setälä
Käräjämäellä.
Hanna Setälä
Täällä riittää kiviä valloitettavaksi.
Hanna Setälä
Puun juuret kiinnostavat.
Hanna Setälä
”Asuukohan tuolla joku?” mietti esikoinen.
Hanna Setälä
Miten sinä sinne pääsit?
Hanna Setälä
Pururadalla kamujen kanssa mustikoita etsimässä.
Hanna Setälä
Kuka ekana alhaalla – tai ylhäällä?
Hanna Setälä
Evästauot kruunaavat retken.
Hanna Setälä
Elokuun puolivälissä juhlittiin kuopuksen 3-vuotissynttäreitä. Teemana oli sankarin toiveesta Ryhmä hau, kun on niin kova fani. Suosikkiherkkuni suklaisen tahmea brownie, jossa on keksitaikinaa päällä eli brookie, pääsi tällä kertaa tarjottavien listalle, ja ohjeen aion nyt kanssasi jakaa. Tätä suosittelen testaamaan hetimiten, vaikkei juhlia olisikaan tiedossa. Omasta mielestäni tämä on parhainta seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä, toisille maistuu lämpimänä. Alkuperäisen ohjeen olen löytänyt Kaakao kermavaahdolla -blogista, pähkinät jätin pois. Ohje kuvan alla.
Juhlahumua.
Hanna Setälä
250 g voita
200 g tummaa suklaata
3,5 dl sokeria
4 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
2. Sulata voi kattilassa. Paloittele suklaa joukkoon, ota kattila liedeltä ja sekoita tasaiseksi.
3. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää voi-suklaaseos.
4. Lisää vehnäjauhot, vaniljasokeri, ja suola.
5. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.
6. Laita uuniin alimmalle tasolle noin 10–12 minuutiksi. Itsellä oli 10 minuuttia.
Cookietaikina:
250 g voita
2 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
200 g suklaata
(sormisuola)
1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan sekaan.
2. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon.
3. Rouhi suklaa paloiksi ja sekoita joukkoon.
4. Laita lusikalla pieniä kekoja browniepohjan päälle. Ripottele halutessasi päälle hieman sormisuolaa.
5. Paista uunissa vielä toiset 10–12 minuuttia, kunnes keksitaikina alkaa saada vähän väriä pintaan, mutta on vielä pehmeää. Itse pidän molemmilla kerroilla uunissa 10 minuuttia.
Päälle ripoteltu suola korostaa brookien makuja.
Hanna Setälä
Makeita hetkiä!