Digisanakirjan avulla tarkistaa hetkessä oudoimmatkin ruokalistat. Turbot eta patata on siis piikkikampelaa ja perunoita baskien kielellä.
Matti Laine
Laskukirjeidenkin kauhistelu on taakse jäänyttä aikaa. Sinne ne menevät johonkin e-pankkiin. Raha häipyy tililtä suurempaa hälyä pitämättä.
Digiajan vaikutus matkustamiseen alkaa jo siitä, kun lentolippu räpsähtää puhelimesi näytölle kummallisena häkkyränä, jota sanotaan QR-koodiksi.
Kadunkulmissa näkee entistä harvemmin lakanan kokoisia karttoja tutkivia matkailijoita. Sen sijaan nyt kuljetaan matkapuhelin käden jatkeena. Eksymisen mahdollisuus on pieni kuin pyy maailmanlopun edellä. Maagisen kädenjatkeen ruudulta näkyy sijaintisi ja reitti etsimääsi paikkaan erilaisilla menopeleillä. Ääni huomauttaa heti, jos olet hiippailemassa onnesi ohi. Kuntatasonkin suunnistaja pärjää loistavasti.
Eikä siinä kaikki. Kun yhtenä iltana vierailimme sisilialaiseen ruuan ravintolassa, niin seuraavana päivänä kone kertoi, että näytät pitävän italialaisesta ruuasta. Perään se mokoma heitti muutaman vaihtoehdon sopivista ruokapaikoista. On siis syytä käyttäytyä reissuilla asiallisesti. Mitä jos olisi eksynyt punaisten lyhtyjen alueelle!
Digisanakirjasta voi hetkessä tarkistaa, mitä ruokalistan lampredotto tai polpo a feira tarkoittaa. Ei tule eteesi lehmän mahalaukkua tai mustekalan lonkeroa, ellet nimittäin halua. Jälkimmäistä voisin kuitenkin suositella.
Aimo annos eksotiikkaa on siis kadonnut. Silti olen ottanut uudet konstit mielihyvin käyttööni. Ehkä tykkään helposta elämästä. En nyt enempää paneudu siihen kauheuteen, että nämä palvelut tietävät kai minusta enemmän kuin minä itse. Entisaikaan homman hoitivat kylän juorukellot.
Matkapuhelimen kartta on tehokas, mutta vanhojen paperikarttojen kanssa oli jännittävää eksyskellä.
Matti Laine
Reissuilla niin kotimaassa kuin ulkomailla on tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että matkailu ja kulttuuripalveluiden tuottajien on oltava aktiivisesti verkossa – halusi tai ei.
Ja jo aikoja sitten on todettu, että puolikuollut verkkosivu ei riitä. Nykyravintola tarjoaa päivän menun somessa, tapahtuma muistuttaa olemassaolostaan toistuvasti videoita hyödyntäen. Eurastakin löytyy hyviä esimerkkejä.
Alueen matkailuherkut sen sijaan ovat esillä vaisusti. Ainakin minulle Googlen kartta tuo esiin vain neljä kohdetta koko Pyhäjärviseudulta. Erilaisia hakusanoja kokeilemalla voi testata seutukunnan näkyvyyttä.
Onhan se rassaavaa, kun pitää olla mukana veispuukissa, twitterissä, pinterestissä, instagramissa ja mitä niitä nyt onkaan. Vieraita kieliäkin pitäisi viljellä. Alkaa keittää muutenkin kuin helteillä. Ehtiikö tekemään sitä varsinaista työhommaansa, jos koko ajan pitää viestiä? On myös hyväksyttävä tosiasia, että verkossa ei voi olla täydellinen. Meikäläisen, vähän vanhemman ihmisen näkökulmasta koko netti on kauheaa silppua.
Millekään organisaatiolle ei vastuuta esimerkiksi matkailun verkkoviestinnästä voi kokonaisuudessaan sälyttää. Yksittäisten toimijoiden on oltava aktiivisia. Siispä. Tarvitaan koulutusta, jotta löytää itselleen sopivimmat käärmekeitot. Kun osaa homman, ei aikaa kulu turhaan suttaamiseen.
Kunnon tarinaan kuuluu loppukevennys: Kauttuan Timmintie liki 60 astetta viileämpänä kuin tätä kirjoitettaessa.
Matti Laine