Meillä on kerrostalossa etenkin talvisaikaan melko kuiva huoneilma, kun siihen lisätään vielä pattereiden hohkaama lämpö, niin viherkasvien kanssa saa olla erityisen tarkkana. Kasvien lepokaudella kastelua pitää todella säännöstellä, sillä liika on liikaa ja toisaalta rutikuivaksikaan ei saisi päästää.

Ei ol­la pääs­ty vie­lä edes kun­nol­la syk­syyn, niin koko ke­sän veh­re­ä­nä kas­va­nee­seen ja­mai­kan­pal­muun is­ki punk­ki. Sen vie­res­sä van­ha kas­tan­ja­su­ti­puu al­koi myös pu­dot­taa leh­tiä ja vai­kut­taa sil­tä, et­tä jo­tain on sii­nä­kin pie­les­sä. Aloi­tin siis mas­sii­vi­sen vi­her­kas­vi­huol­top­ro­jek­tin, kii­kut­te­len kas­ve­ja suih­kuun, tor­jun tu­ho­lai­sia ja vil­kui­len epä­luu­loi­se­na leh­tien ala­pin­noil­le. Rai­vos­tut­ta­vaa! Loh­du­tuk­sek­si han­kin kum­mi­tus­puuk­si­kin kut­su­tun co­ro­ki­an, toi­vot­ta­vas­ti se sääs­tyy hyök­käyk­sel­tä.

Syk­syn mit­taan olen myös ko­lun­nut met­säs­sä ja ke­rän­nyt ma­te­ri­aa­lia kuk­ka­si­don­taan. Pu­don­neis­ta ok­sis­ta saa vään­net­tyä jos jon­kin­lais­ta sep­pe­le- tai kimp­pu­poh­jaa, kun vii­mei­set­kin mus­ti­kan­rip­peet ka­ri­see pois, niin var­vut ovat täy­del­lis­tä leik­ko­vih­re­ää. Sam­mal­ta­kin pi­täi­si ke­rä­tä is­tu­tuk­sia var­ten, en­nen­kuin lumi yl­lät­tää! Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni on kol­me­tois­ta per­jan­tai­ta jou­luun, las­kin ai­van it­se, kun kah­vi­seu­rak­se­ni kuk­ka­kau­pan ta­ka­huo­nees­sa il­mes­tyi val­ta­va ho­pei­nen peu­ra. Uu­si jou­lu tu­lee­kin pa­ra­hik­si, kun olem­me sel­viy­ty­neet jo­ten­ku­ten edel­li­ses­tä ja niis­tä­mi­sen yh­tey­des­sä ne­näs­tä on la­kan­nut tu­le­mas­ta as­kar­te­lu­hi­let­tä.

Kun kas­vi­huo­ne­kau­si lop­puu, al­kaa puu­tar­ha­kir­jo­jen ja -leh­tien se­lai­lu, olen kir­jail­lut ylös hy­viä la­jik­kei­ta, mie­tin kas­vu­paik­ko­ja… En­si ke­sä­nä kiin­nos­tai­si ko­keil­la me­lo­nin kas­va­tus­ta kas­vi­huo­nees­sa, eh­kä vii­ni­köyn­nös­tä­kin voi­si aja­tel­la. Luo­mu­kurk­ku oli kai­kes­sa help­pou­des­saan erit­täin hyvä, ei tar­vin­nut kik­kail­la pö­ly­tyk­sen kans­sa ja sa­toa tuli rei­lus­ti läpi ke­sän. Sen­si­jaan to­maat­tia voi­sin vä­hen­tää ny­kyi­ses­tä, kak­si hy­vää la­ji­ket­ta tuot­tai­si riit­tä­vän sa­don. To­maat­tia vä­hen­tä­mäl­lä va­pau­tui­si myös ti­laa näil­le uu­sil­le ko­kei­luil­le. Chi­lit oli­vat her­kim­piä tu­ho­lai­sil­le, nämä muu­ta­mat hyök­käyk­set saa­tiin on­nek­si ku­riin ja sato yl­lät­ti po­si­tii­vi­ses­ti. Kas­vi­huo­nees­sa vi­li­see jos jon­kin­moi­sia hä­mä­häk­ke­jä, ovi­vah­ti­na hää­rii peu­ka­lon­pään ko­koi­nen ris­ti­hä­mä­häk­ki, jo­ten luu­li­si nii­den pi­tä­vän epä­toi­vo­tut tu­ho­lais­vie­raat loi­tol­la.

Syyskuun lopussa ollaan, mutta chilit tuottavat satoa!

Kaisa Henttinen

La­va­puu­tar­has­sa pi­tää vaih­del­la taas kas­vu­paik­ko­ja, jä­tän siel­tä var­maan­kin avo­maa­kur­kun pois ja ke­hit­te­len jo­tain muu­ta ti­lal­le. Sa­moin man­si­koil­le pi­tää löy­tää uu­si paik­ka, vaik­ka­kin nii­tä tuli nyt hy­vin al­ku­ke­säs­tä, niin kas­vus­to al­kaa ol­la lii­an tii­vis­tä. Ul­ko­na kas­va­nut hal­lo­ween­kur­pit­sa teki jät­ti­mäi­sen kas­vus­ton, joka ulot­tuu mil­tei koko la­va­puu­tar­han hal­ki, mut­ta lo­pul­ta he­del­miä tuli vain yk­si ja kas­vi kär­si koko lop­pu­ke­sän här­mäs­tä. Kur­pit­sa ei jos­tain syys­tä ole me­nes­ty­nyt, vii­me ke­sä­nä jäin vail­le sa­toa vih­re­äs­tä ke­sä­kur­pit­sas­ta ja här­mä oli sil­loin­kin rie­sa­na.

Yh­teen­ve­to­na olen tä­hän kas­vu­kau­teen to­del­la tyy­ty­väi­nen ja on­nis­tu­neen ke­sän jäl­keen on ener­gi­aa suun­ni­tel­la uut­ta tu­le­vaa. Kun joka vuo­de­na­jas­ta ke­hit­tää jo­tain po­si­tii­vis­ta, niin on ai­na jo­tain mitä odot­taa. Nyt olen naut­ti­nut sie­nes­tä­mi­ses­tä ja rus­kan vä­reis­tä, mut­ta toki odo­tan, et­tä sai­sin nak­saut­taa las­ket­te­lu­suk­set jal­kaan. Las­ku­kaut­ta jat­kuu pit­käl­le ke­vää­seen, jol­loin on­kin jo hyvä ai­ka al­kaa esi­kas­vat­te­le­maan tai­mia ja sii­tä se sit­ten taas läh­tee!

Syksy tekee tuloaan, ollaan saatu nauttia upeasta ruskasta tänä vuonna.

Kaisa Henttinen

Kas­vu­kau­den päät­ty­mi­sen ohel­la päät­tyy myös puu­tar­hab­lo­gi­ni tääl­lä Ala­sa­ta­kun­nan ne­tis­sä, kii­tos ku­lu­nees­ta ke­säs­tä. Toi­vot­ta­vas­ti ruu­tu­jen siel­lä puo­len on joku, joka kas­vat­taa nyt vi­her­peu­ka­loa ja pääs­tää sen en­si ke­vää­nä val­loil­leen!

Ps. Fa­ce­boo­kis­ta löy­tyy pe­rus­ta­ma­ni Kas­vi­huo­ne­vil­je­li­jät -ryh­mä, jos­sa har­ras­ta­jat ja­ka­vat vink­ke­jä ja ko­ke­muk­sia ym­pä­ri vuo­den, saa liit­tyä seu­raan!