Kesä on nyt vi­ral­li­ses­ti ohi ja kas­vi­huo­nees­sa­kin toi­met hil­jen­ty­neet. Lat­voin to­maa­tit jo hy­vis­sä ajoin, jot­ta jo ole­mas­sa ole­vat raa­ki­leet läh­ti­si­vät no­pe­am­min kyp­sy­mään. Kan­noin täl­lä vii­kol­la kas­vi­huo­nees­ta vi­ho­vii­mei­set syö­tä­vät pois ja nap­sin myös vih­re­ät to­maa­tit tal­teen. Kyp­sy­tin vih­re­äk­si jää­neet to­maa­tit vii­me vuon­na sau­nan lau­teil­la, jo­hon ne sai kä­te­väs­ti ase­tel­tua il­ma­vas­ti sa­no­ma­leh­tien pääl­le. Tänä vuon­na mää­rä on pie­nem­pi, jo­ten ko­kei­len lait­taa to­maa­tit het­kek­si ome­nan ka­ve­rik­si, jol­loin kyp­sy­mi­nen (eh­kä) no­peu­tuu. Pari kur­pit­saa oli myös il­mes­ty­nyt la­van­kau­luk­seen, jo­ten ne tuli na­pat­tua myös tal­teen. Suip­po­pap­ri­ka ei eh­ti­nyt myös­kään koko sa­toa kyp­säk­si as­ti saa­maan kas­vi­huo­nees­sa, jo­ten ke­rä­sin ne­kin raa­ki­leet si­sä­ti­loi­hin ja kat­so­taan läh­tee­kö pu­nas­tu­maan. Sit­ten jää jäl­jel­le enää kas­vi­huo­neen sii­vous ja leh­tien ha­ra­voin­ti vii­ni­köyn­nös­ten suo­jak­si. Köyn­nök­siä olen lan­noit­ta­nut oh­jeen mu­kaan syys­lan­noit­teel­la jo het­ken ai­kaa, nyt en­sim­mäi­set leh­det ovat al­ka­neet saa­da kel­ler­tä­vää vä­riä.

Mo­ni­vuo­ti­sis­ta kas­veis­ta lips­ti­kan ja ruo­ho­si­pu­lin juu­ra­kot olen aja­tel­lut ja­kaa, sil­lä ne vie­vät jo niin ison ti­lan la­van­kau­luk­ses­ta. Olin niin toh­keis­sa­ni yrt­tien kans­sa ke­vääl­lä, et­tä unoh­din täy­sin lait­taa her­neet mul­taan. En­si vuon­na pi­tää­kin va­ra­ta yk­si lava nii­tä var­ten ja ti­laa pi­täi­si rai­va­ta jos­tain myös juu­rek­sil­le. Vuo­ro­vil­je­ly on hyvä kons­ti saa­da kas­vu­a­lus­tan ra­vin­teet ku­lu­maan ta­sai­ses­ti, jo­ten sii­tä­kin syys­tä la­vois­sa on hyvä suo­sia jon­kin­lais­ta kier­to­sys­tee­miä. Näin pys­ty­tään hyö­dyn­tä­mään sa­maa kas­vu­a­lus­taa use­am­paan ker­taan, ra­vin­tei­kas­ta kas­vu­a­lus­taa vaa­ti­vis­ta kas­veis­ta ede­tään vä­hä­ra­vin­tei­seen kas­vu­a­lus­taan tyy­ty­viin kas­vei­hin. Vuo­ro­vil­je­ly pi­tää myös kas­vi­tau­te­ja ja tu­ho­lai­sia loi­tol­la, esi­mer­kik­si pe­ru­nal­le on pai­kan­vaih­dos­ta hyö­tyä ja se py­syy ter­vee­nä.

Kun löytää hyvän suppilovahveropaikan, pieneltä alueelta saa helposti jopa ämpärillisen sieniä!

Kaisa Lammila

Ko­tiu­duin juu­ri vii­kon mit­tai­sel­ta rus­ka- ja puu­tal­koo­reis­sul­ta Kit­ti­läs­tä. Siel­lä oli mah­ta­va rus­ka, kun oli va­rus­tau­tu­nut oi­kein, niin sa­de­kaan ei juu­ri me­noa hai­tan­nut. Olen var­mas­ti mai­nin­nut, et­tä lemp­pa­ri­koh­tee­ni poh­joi­ses­sa vuo­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta on Pal­lak­sen alue, jo­hon täl­lä­kin ker­taa suun­ta­sin päi­vä­ret­ken ver­ran. Siel­lä vie­tet­tiin so­pi­vas­ti Pal­las­päi­viä ja luon­to­kes­kuk­sen 40-v synt­tä­rei­tä, jo­ten oh­jel­maa oli­si pii­san­nut koko päi­väk­si. Kä­vin aa­mul­la mut­kan tun­tu­ris­sa, jos­ta sit­ten pu­dot­te­lin koh­ti Pal­las­ko­taa ja no­ki­pan­nu­kah­ve­ja. Mu­ka­va yl­lä­tys oli löy­tää sa­mas­ta pai­kas­ta myös oma kum­mi­tä­ti­ni! Ko­tiu­dut­tu­a­ni oli­kin jo kii­re tar­kas­ta­maan nämä omien kul­mien sie­ni- ja puo­luk­ka­maas­tot.

Sie­nes­tys läh­ti ke­säl­lä vä­hän nih­ke­äs­ti käyn­tiin, sil­lä joi­na­kin vuo­si­na olen saa­nut jo hei­nä­kuus­sa oi­kein hy­vin saa­lis­ta. Nyt reis­sus­ta pa­la­tes­sa­ni oli kui­ten­kin sup­pi­lo­vah­ve­rot läh­te­neet kas­vuun, hy­vän pai­kan kun löy­tää niin ei yh­den äm­pä­ril­li­sen täh­den tar­vit­se mon­taa­kaan as­kel­ta ot­taa. Kuu­lin muu­ten, et­tä tänä vuon­na on vä­hem­män hir­vi­kär­pä­siä kuin yleen­sä, mut­ta mei­dän mat­kaan nii­tä tart­tui pa­ri­kym­men­tä yk­sik­köä vii­me reis­sul­ta. Otin hil­jat­tain puo­li­pit­kään tuk­kaa­ni per­ma­nen­tin, joka on ns. pese ja pidä -tyyp­pi­nen rat­kai­su. Mi­hin voi va­lit­taa, kun ki­ha­ra­pil­veen on al­ka­nut sel­väs­ti­kin muo­dos­tua oma eko­sys­tee­mi?! Kun pää­see ko­tiin, niin kaik­ki su­pi­koi­raa pie­nem­mät otuk­set ryn­täi­lee nut­tu­ras­ta pi­hal­le.

Kui­vu­ri on lau­la­nut pari päi­vää, siel­lä on sup­pi­lo­vah­ve­roi­den li­säk­si käy­neet leh­ti­kaa­lit ja yr­tit. Kun on pie­net ti­lat ruo­kien säi­ly­tyk­seen, niin kui­vaa­mi­nen on kyl­lä mah­dot­to­man kä­te­vä me­ne­tel­mä. Kui­vaa­mi­ses­sa pi­tää vain ol­la tark­ka­na, et­tä tuo­te kui­vuu riit­tä­väs­ti säi­ly­äk­seen, mut­tei lii­kaa en­nal­lis­tu­ak­seen ruo­an­lait­to­vai­hees­sa. Oh­jei­ta löy­tyy ja kui­vauk­ses­sa al­kaa no­pe­as­ti muo­dos­tu­maan jon­kin­lai­nen näp­pi­tun­tu­ma.

Kuivatut sienet on helppo säilyttää, masentavaa tässä on se että noin viisi litraa tuoreita sieniä muuttuu pikkiriikkiseksi määräksi.

Kaisa Lammila

Ret­kei­ly­au­tol­le­kin on löy­ty­nyt so­pi­va tal­vi­säi­ly­tys­paik­ka, mut­ta en­nen tal­vi­te­loil­le lait­ta­mis­ta oli­si kiva eh­tiä teh­dä joku vii­kon­lop­pu­reis­su täs­sä lä­hi­mai­se­mis­sa. Met­sä­jär­vel­lä kä­vin al­ku­ke­säs­tä, mut­ta alu­een syys­vä­ri­tys on vie­lä tar­kas­ta­mat­ta. Se on täs­tä ko­ti­o­vel­ta niin pik­kui­sen mat­kan pääs­sä, mut­ta pe­ril­lä tun­tuu kuin oli­si kau­ka­na ko­toa.

Syk­sy on hi­vut­tau­tu­mas­sa kär­ki­ka­hi­noi­hin, kun pu­hu­taan lem­pi­vuo­de­na­jas­ta. Jo­ten­kin nyt olen naut­ti­nut ihan eri­tyi­ses­ti ul­koi­lus­ta, on so­pi­van ki­pak­ka il­ma ja luon­non vä­ris­kaa­la mitä kau­nein. En yleen­sä ke­säl­lä lue esi­mer­kik­si puu­tar­ha­leh­tiä tai -kir­jo­ja, mut­ta näin syk­syl­lä on kiva ve­täy­tyä nii­den pa­riin ja hah­mo­tel­la rau­has­sa seu­raa­vaa kas­vu­kaut­ta. En­nen sitä nau­ti­taan hä­mär­ty­vis­tä syy­sil­lois­ta ja seu­raa­vak­si on­kin ai­ka kai­vaa las­ket­te­lu­kamp­peet esiin. Vii­me tal­ve­na pää­sim­me start­taa­maan las­kut Hiit­ten­har­jul­la isän­päi­vä­nä!

Nyt sa­non hei­pat lu­ki­joil­le, jot­ka oli­vat tänä ke­sä­nä mat­kas­sa mu­ka­na. On myös ol­lut ki­vo­ja koh­taa­mi­sia "ky­lil­lä" blo­gin tii­moil­ta, kii­tos niis­tä!

Ruskareissun parasta antia lempituntureiden juurella.

Kaisa Lammila