Ai taas jotain oikeuksia ja velvollisuuksia? Ei nyt mitään uusia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Kaikilla meillä median kuluttajilla on nimittäin oikeus luottaa saamaamme tietoon. Media vastaa tarpeeseemme saada tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Journalistit ovat vastuussa oikean tiedon kertomisesta juuri meille, ei mainostajille tai ministereille. On siis lukijan oikeus saada luotettavaa tietoa. Mutta velvollisuus taas on tarkastaa mistä tietonsa lukee tai katselee, koska osa itseään rehellisiksi medioiksi kutsuvista palveluista ovat todella kaukana tästä. Varsinkin netistä löytää varsin monenlaista tietoa ja sivustoa, paljon myös sellaista minkä antamiin tietoihin ei kannattaisi luottaa.

Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­tol­la (JSN) oli hil­jat­tain kam­pan­ja vas­tuul­li­sen jour­na­lis­min puo­les­ta. Näin ha­lut­tiin muis­tut­taa vas­tuul­li­sen jour­na­lis­min erois­ta muu­hun vies­tin­tään näh­den ja Jour­na­lis­tin oh­jei­den ole­van poh­jim­mil­taan ole­mas­sa ylei­sön oi­keuk­sien ta­kaa­mi­sek­si. Vas­tuul­li­nen jour­na­lis­mi ei suin­kaan tar­koi­ta täy­del­li­syyt­tä, vaan mah­dol­lis­ten vir­hei­den sat­tu­es­sa niis­tä ker­ro­taan ja ne kor­ja­taan. Ih­mi­nen­kin voi ereh­tyä, mut­ta yleen­sä luot­ta­muk­sen säi­lyt­tää se, joka re­hel­li­ses­ti kor­jaa mo­kan­sa.

Kam­pan­ja on ol­lut tär­keä muis­tu­tus luo­tet­ta­van uu­ti­soin­nin tär­key­des­tä. De­mok­raat­ti­sen yh­teis­kun­nan toi­mi­vuu­den ta­kaa ai­no­as­taan vas­tuul­li­ses­ti toi­mi­va ja po­liit­ti­sis­ta päät­tä­jis­tä riip­pu­ma­ton leh­dis­tö. Kam­pan­jan myö­tä Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­ton sään­te­lyn pii­riin kuu­lu­vis­sa me­di­ois­sa on voi­nut näh­dä “vas­tuul­lis­ta jour­na­lis­mia”-mer­kin, ku­ten tä­män Ala­sa­ta­kun­nan­kin si­vun ylä­lai­das­sa. On tär­ke­ää tun­nis­taa läh­teet, joi­den tie­toon voi luot­taa, ja tämä on­kin nyt py­rit­ty te­ke­mään mah­dol­li­sim­man hel­pok­si.

Vaik­ka maa­il­mas­sa tun­tuu vä­lil­lä ta­pah­tu­van mitä kau­heim­pia jul­muuk­sia ja us­ko­mat­to­mim­pia sat­tu­muk­sia, kan­nat­taa eten­kin pro­vo­soi­vim­pien ot­si­koi­den ja yk­si­puo­li­sem­pien jut­tu­jen koh­dal­la har­ki­ta het­ki en­nen peu­kun näyt­tä­mis­tä tai ja­koon lait­toa.

Huo­les­tut­ta­van usein nä­kee ih­mis­ten ja­ka­neen so­mes­sa jut­tu­ja, joi­den läh­teet vai­kut­ta­vat mel­ko ky­see­na­lai­sil­ta tai heh­kut­ta­van tuot­tei­ta, joi­den lu­pauk­set näyt­tä­vät ai­van lii­an hy­vil­tä ol­lak­seen tot­ta. Ja kun joku tut­tu nä­kyy ja­ka­neen tie­toa, lai­te­taan se eteen­päin sen enem­pää luo­tet­ta­vuut­ta miet­ti­mät­tä. Tä­hän tun­tu­vat sor­tu­van myös niin kor­ke­a­kou­lu­te­tut kuin muu­ten­kin it­se­ään si­vis­ty­nee­nä pi­tä­vät. Kun uu­ti­nen on tar­peek­si her­kul­li­nen, tu­lem­me so­ke­ak­si kai­kil­le epäi­lyt­tä­vil­le yk­si­tyis­koh­dil­le ja kri­tiik­ki kaik­ko­aa.

Vaik­ka maa­il­mas­sa tun­tuu vä­lil­lä ta­pah­tu­van mitä kau­heim­pia jul­muuk­sia ja us­ko­mat­to­mim­pia sat­tu­muk­sia, kan­nat­taa eten­kin pro­vo­soi­vim­pien ot­si­koi­den ja yk­si­puo­li­sem­pien jut­tu­jen koh­dal­la har­ki­ta het­ki en­nen peu­kun näyt­tä­mis­tä tai ja­koon lait­toa. Läh­dek­riit­ti­syys ei tar­koi­ta kai­ken mah­dol­li­sen kir­joi­te­tun tai pu­hu­tun epäi­le­mis­tä val­heek­si, vaan pien­tä poh­ti­mis­ta tie­don taus­tas­ta ja tar­koi­tuk­ses­ta. Ketä on te­ki­jä tai min­kä­lai­sia ta­ho­ja taus­tal­la vai­kut­taa? On­ko läh­tei­tä mai­nit­tu? Har­kin­nas­ta tus­kin ai­na­kaan har­mia ai­heu­tuu.

Vaik­ka suu­rin vas­tuu luon­nol­li­ses­ti on toi­mit­ta­jil­la, ai­dos­ti vas­tuul­li­nen jour­na­lis­mi ra­ken­tuu vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Me lu­ki­jat voim­me tu­kea luo­tet­ta­via me­di­oi­ta, tar­kis­taa ai­neis­ton fak­tat en­nen sen le­vit­tä­mis­tä eteen­päin ja ar­vi­oi­da kriit­ti­ses­ti kei­no­ja joil­la mei­hin py­ri­tään vai­kut­ta­maan. Vas­tuul­li­nen jour­na­lis­mi on kaik­kien etu.