Kun esi­koi­nen on vii­kot kou­lus­sa, ja it­sel­lä on vuo­ro­työ, eh­di­tään näh­dä il­ta­vii­kol­la­ni vain aa­mul­la. Olen­kin koit­ta­nut va­ra­ta enem­män ai­kaa päi­vän aloi­tuk­seen niin eh­di­tään rau­has­sa syö­dä puu­rot ja vaih­taa kuu­lu­mi­set. Saa­te­taan kou­lu­lai­nen vie­lä yh­des­sä pik­ku­vel­jen kans­sa py­sä­kil­le.

Toi­sel­la vii­kol­la olen taas il­tai­sin ko­to­na, mut­ta se­kin ai­ka tun­tuu to­del­la kii­rei­sel­tä ja ly­hy­el­tä var­sin­kin nii­nä päi­vi­nä, kun on har­ras­tuk­sia. Päi­vät ja vii­kot me­ne­vät kyl­lä to­del­la hur­jaa kyy­tiä! Sik­si koen vii­kon­lo­put tär­keik­si, saa­daan yh­des­sä viet­tää ai­kaa.

On pa­ras­ta läh­teä heti aa­mu­pa­lan jäl­keen ihan vaan vaik­ka met­sä­ret­kel­le tai leik­ki­puis­toon. Me löy­det­tiin­kin täs­sä taan­noin ihan mie­le­tön leik­ki­paik­ka! Paik­ka oli täyn­nä eri­lai­sia kii­pei­ly­te­li­nei­tä, vai­je­ri­liu­kua, kei­nu­ja, liu­ku­mä­keä ja soit­ti­mia! Tääl­tä löy­tyi myös laa­vu­paik­ka ja le­lu­ja yh­tei­seen käyt­töön! To­del­la viih­tyi­sä puis­to si­jait­see Vuo­ren­maan ky­lä­ta­lon pi­ha­maal­la.

Vaijeriliuku oli puiston paras juttu!

Paloauto houkuttaa aina

Näistä soittimista lähti upea ääni!

Puisto oli lasten mieleen kun tämä oli erilaisempi verrattuna lähiseudun leikkipaikkohin.

Monenmoista tekemistä!

Paljon leluja yhteiskäyttöön. Hädän yllättäessä täältä löytyy myös huussi.

Täällä maistuu eväät!

Metsäretki Ulvilaan

Syk­syi­se­nä vii­kon­lop­pu­na suun­nis­tet­tiin Ul­vi­laan Saa­ren luon­to­po­lul­le. Ren­gas­reit­ti on noin kah­den ki­lo­met­rin pi­tui­nen ja alu­eel­ta löy­tyi li­säk­si mui­ta­kin pol­ku­ja, joi­ta ei täl­lä ker­taa eh­dit­ty tut­ki­maan. Reit­ti vai­kut­ti ole­van las­ten mie­leen, sil­lä juu­rak­koi­sel­la po­lul­la oli pal­jon jän­nit­tä­viä sil­to­ja ja pit­kos­pui­ta joi­ta pit­kin ta­sa­pai­noil­la eteen­päin. Tu­len­te­ko­paik­kaa ei täl­lä rei­til­lä tul­lut vas­taan. Tämä on mu­ka­van ly­hyt reit­ti nuo­rem­mil­le­kin kul­jet­ta­vak­si.

Huojuva riippusilta oli hurja!

Lapsen tehtävä on seikkailla

Luonto on meidän kaikkien iso leikkikenttä, tässä tutkitaan mutakuopan syvyyttä.

Reitin varrelta löytyi puisia eläimiä!

Upea vanha Eeron silta!

Täs­sä mei­dän syys­kuun pari ko­ho­koh­taa. Li­säk­si ol­laan ys­tä­vien kans­sa seik­kail­tu eri met­sä­po­luil­la tai leik­ki­puis­tois­sa. Vii­mek­si käy­tiin ys­tä­vien kans­sa Eu­ran pu­ru­ra­dal­la.

Ilo irti mudasta ja lätäköistä.

Kinuskiset suklaaneliöt

Sa­met­ti­sen peh­meä suk­laa­poh­ja jon­ka kuor­rut­tee­na her­kul­li­nen suo­la­ki­nus­ki. Nam! Tämä lei­von­nai­nen ei enem­pää ylis­tys­tys­tä kai­paa, vaan hy­pä­tään suo­raan re­sep­tiin! Sen ver­ran sa­non et­tä täs­tä tuli yk­si lemp­pa­reis­ta!

Tällä ohjeella on helppo tehdä kinuskia!

Poh­ja

4 mu­naa

4,5 dl veh­nä­jau­ho­ja

3 dl so­ke­ria

200g lei­von­ta­voi­ta

1/2 dl lei­von­ta­kaa­ka­o­jau­het­ta

3 tl lei­vin­jau­het­ta

2 tl va­nil­ja­so­ke­ria

2 dl mai­toa

Kuor­ru­te

100g voi­ta

2 dl fa­rii­ni­so­ke­ria

1 dl kuo­hu­ker­maa

4 dl to­mu­so­ke­ria

1/2 tl suo­laa

sor­mi­suo­laa

Oh­je

- Lai­ta uu­ni 200 as­tee­seen ja vuo­raa syvä pel­ti lei­vin­pa­pe­ril­la

- Vat­kaa ka­nan­mu­nat ja so­ke­ri vaa­lek­si kuoh­ke­ak­si vaah­dok­si

- Su­la­ta voi

- Se­koi­ta kui­vat ai­neet kes­ke­nään

- Kään­te­le sula voi mu­na­vaah­toon

- Sii­vi­löi jau­ho­se­os vaah­toon vuo­ro­tel­len mai­don kans­sa

- Se­koi­ta ke­vy­es­ti kään­nel­len, älä vat­kaa!

- Le­vi­tä tai­ki­na pel­lil­le ja lai­ta uu­niin alim­mal­le ta­sol­le n.12-15 mi­nuu­tik­si. Älä yli­pais­ta!

Kuor­ru­te

- Lai­ta voi, fa­rii­ni­so­ke­ri ja ker­ma kat­ti­laan

- Kuu­men­na mie­dol­la läm­möl­lä kun­nes so­ke­ri su­laa

- Ota kat­ti­la lie­del­tä ja vat­kaa jouk­koon to­mu­so­ke­ri. Maus­ta va­ro­vas­ti suo­lal­la

- Kaa­da kuor­ru­te hie­man jääh­ty­neen poh­jan pääl­le

- Vii­meis­te­le sor­mi­suo­lal­la

- An­na jäh­met­tyä jää­kaa­pis­sa n.30 min en­nen leik­kaa­mis­ta pa­loik­si

Nau­ti!

Niin hyviä!

Kaik­ki hyvä lop­puu ai­ka­naan, ja tämä on­kin vii­mei­nen blo­gi­teks­ti­ni täl­lä alus­tal­la. Olen ol­lut to­del­la otet­tu täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta, olen op­pi­nut pal­jon, vä­lil­lä pyyh­ki­nyt teks­tiä, vaih­ta­nut ai­het­ta, ko­ke­nut yl­peyt­tä hy­väs­tä teks­tis­tä, et­si­nyt, kek­si­nyt ja ko­keil­lut hy­viä re­sep­te­jä, saa­nut enem­män roh­keut­ta ja vie­lä enem­män ra­kas­ta­nut ja­kaa ku­vi­a­ni.

Iha­na pa­la­ta en­sim­mäi­seen Ma­kei­ta jut­tu­ja -blo­gi­ni teks­tin pa­riin jos­sa seik­kai­lem­me Kaut­tu­an met­säs­sä. Po­jat­kin ovat blo­gi­ni var­rel­la kas­va­neet hui­mas­ti! Tämä on ol­lut iha­na, mie­len­kiin­toi­nen mat­ka, jos­ta nyt ha­lu­an­kin suu­res­ti kiit­tää Ala­sa­ta­kun­taa ja si­nua lu­ki­ja­ni! ❤️Olen on­nel­li­nen.

Tä­män ku­van myö­tä ha­lu­an toi­vot­taa si­nul­le vä­ri­käs­tä syk­syä ja va­loi­saa lop­pu­vuot­ta!

Blogisti poistuu ja kiittää!

Ps. Ja kuka tie­tää jos jos­kus vie­lä täl­le po­lul­le pa­laan, sii­hen as­ti näh­dään ins­tag­ram-ti­li­ni @han­na­maa­riit puo­lel­la!