Kävelen tuttua Sepäntietä eteenpäin. Hymyilen. Pian päästään katsomaan vanhan saharakennuksen sisälle.

Olen usein py­säh­ty­nyt len­kin var­rel­la ihas­te­le­maan mys­ti­sen ra­ken­nuk­sen kau­nii­ta ruu­tuik­ku­noi­ta. Ta­val­li­ses­ti ihan lä­hel­le ei pää­se­kään tut­ki­maan, mitä tuo ra­ken­nus pi­tää si­säl­lään. Sa­hal­le vie­väl­lä sil­lal­la on yleen­sä port­ti sul­jet­tu­na. Tä­nään Al­va­rin päi­vä­nä (24.9.) port­ti on kui­ten­kin avat­tu osa­na tee­ma­päi­vää ja pää­sen vih­doin tut­ki­maan lä­hem­min tätä kiin­nos­ta­vaa rau­ta­ruu­kin ai­kais­ta ra­ken­nel­maa!

Noh. Ei­hän se mi­kään ih­meel­li­nen si­säl­tä ol­lut: pal­jon ai­kaa kes­tä­neet sei­nät, kau­niit ik­ku­nat ja kat­to pääl­lä. Ra­ken­nus oli ai­ka lail­la tyh­jä, mut­ta te­ki­hän se sil­ti vai­ku­tuk­sen. Olin in­nois­sa­ni! Ja voin­pa­han nyt sa­noa, et­tä tie­dän mil­tä siel­lä näyt­tää si­säl­lä. Täs­sä pari ku­vaa si­nul­le­kin kat­sel­ta­vak­si.

Sillan portti auki Sahalle.

Hanna Setälä

Vanhat upeat ruutuikkunat.

Hanna Setälä

Hanna Setälä

Hanna Setälä

Hanna Setälä

Ruudun takaa.

Hanna Setälä

Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­to. Lap­suu­den­mai­se­ma­ni. Jo koh­ta 10 vuot­ta Man­ni­las­sa asu­nee­na voin kyl­lä yl­pey­del­lä ti­tuu­lee­ra­ta it­se­ni man­ni­la­lai­sek­si. Mut­ta sil­ti huo­maan löy­tä­vä­ni it­se­ni usein Se­pän­tiel­tä lenk­kei­le­mäs­sä. Tai Ali­sen­kos­ken kuo­hu­ja kuun­te­le­mas­sa, vä­lil­lä ka­me­ra kou­ras­sa niin­kuin moni muu­kin kaut­tu­a­lai­nen. Myl­lyn­sil­lan läpi ei vain voi kul­kea il­man yh­tä ka­me­ran räp­syä. Vä­lil­lä esit­te­len po­jil­le pa­pe­ri­teh­das­ta, jos­sa hei­dän iso­pap­pan­sa on ai­ka­naan työs­ken­nel­lyt lä­hes 40 vuot­ta. Joo­joo, he sa­no­vat, tie­tä­vät kyl­lä, kun sii­tä kuu­lem­ma usein mai­nit­sen siel­lä lä­het­ty­vil­lä ol­les­sam­me.

Ra­kas ym­pä­ris­tö upei­ne van­hoi­ne pui­neen ja kos­ken­sil­toi­neen, lemp­pa­ri­hoo­di­ni, joka var­mas­ti mo­nen muun­kin, on muo­dos­tu­nut ai­ko­jen saa­tos­sa sie­lun­mai­se­mak­se­ni. Mil­lai­nen on si­nun sie­lun­mai­se­ma­si? Löy­tyy­kö se lä­hel­tä vai vä­hän kau­em­paa? Nä­ky­mä, joka saa ren­tou­tu­maan ja tun­te­maan olo­si tur­val­li­sek­si. Paik­ka, min­ne löy­dät ai­na uu­des­taan.

Ruska vallannut Ruukinpuiston.

Hanna Setälä

Kosken kohinaa.

Hanna Setälä

Myllynsillan tyynempi puoli.

Hanna Setälä

Maagisella Alisenkoskella.

Hanna Setälä

Hanna Setälä

Pyhäjärvi-instituutin luontopolulla.

Hanna Setälä

Tun­nel­mal­li­nen Ruu­kin­puis­to on sii­tä eri­koi­nen paik­ka, et­tä tän­ne so­pii mil­lai­nen sää tai vuo­de­nai­ka ta­han­sa. Eri ke­lit luo­vat sen tun­nel­man. Suo­sit­te­len tu­le­maan ja tu­tus­tu­maan, tääl­tä löy­tyy myös pari kah­vi­laa ja ra­vin­to­laa, jois­ta saa enem­män in­foa Ruu­kin­puis­ton alu­ees­ta.

Ruukinkartanon pihalta löytyvä vanha ilmalietso.

Hanna Setälä

Hanna Setälä

Kauttualaista maisemaa Terassitalolta.

Hanna Setälä

Sepäntie.

Hanna Setälä

Instituutin sauna.

Hanna Setälä

Hal­lo­ween lä­hes­tyy!

Tyk­käät­kö ko­ris­tel­la ja lei­poa juh­la­py­hien tee­man mu­kaan? Kuun lo­pus­sa vie­te­tään hal­lo­wee­nia ja vie­lä eh­tii hy­vin hank­kia vä­hän so­mis­tet­ta pöy­däl­le ja ko­ris­te­lua lei­von­nai­sia var­ten. Ajat­te­lin lei­poa do­nit­se­ja suo­sik­ki­re­sep­til­lä­ni ja ko­ris­tel­la ne juh­laan so­pi­vik­si. Tie­sit­kö, et­tä do­nit­se­ja ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä pais­taa öl­jys­sä? Nämä val­mis­tu­vat uu­nis­sa ja var­sin mut­kat­to­mas­ti se­koit­ta­mal­la vain ai­neet kul­hos­sa. It­sel­lä­ni on käy­tös­sä do­nit­si­pel­ti, mut­ta olen kuul­lut, et­tä nämä on­nis­tu­vat myös muf­fi­ni­pel­lil­lä, jos sel­lai­sen omis­taa. Te­kee myö­hem­min vain rei­än kes­kel­le vaik­ka ome­na­po­ral­la. Ko­ris­te­lus­sa saa käyt­tää va­paas­ti mie­li­ku­vi­tus­ta.

Oh­je löy­tyy ku­van al­ta.

Veikeät donitsit

Hanna Setälä

Pehmeät uunidonitsit (12 kpl)

Tai­ki­na

4 dl veh­nä­jau­ho­ja

1 dl so­ke­ria

4 1/2 tl va­nil­ja­so­ke­ria

2 tl lei­vin­jau­het­ta

1 1/4 kar­de­mum­maa

2 mu­naa

2 dl ker­ma­vii­liä

1 dl öl­jyä

Kuor­ru­tus

200 g val­ko­suk­laa­ta/mai­to­suk­laa­ta/Ho­pe­a­tof­fee­ta

kuo­hu­ker­maa

orans­sia to­mu­mais­ta elin­tar­vi­ke­vä­riä

mus­tia strös­se­lei­tä

Lai­ta uu­ni läm­pe­ä­mään 200 as­tee­seen. Se­koi­ta tai­ki­nan kui­vat ai­neet kes­ke­nään. Li­sää jouk­koon ker­ma­vii­li, öl­jy sekä mu­nat ja se­koi­ta. Voi­te­le do­nit­si­pel­ti. Tai­ki­nan saa hel­pos­ti do­nit­si­muot­tei­hin pur­sot­to­mal­la. Pais­ta uu­nis­sa noin 10 min. Tark­kai­le kyp­sy­mis­tä; jos do­nit­sit kyp­sy­vät lii­an pit­kään, niis­tä tu­lee kui­via. An­na het­ken jääh­tyä ja ir­roi­ta sit­ten ko­lois­ta. Kun do­nit­sit ovat jääh­ty­neet, su­la­ta (val­ko)suk­laa mik­ros­sa va­ro­en tai ve­si­hau­tees­sa. Vär­jää suk­laa elin­tar­vi­ke­vä­ril­lä. Dip­paa do­nit­sit suk­laa­seen ja lai­ta lau­ta­sel­le. Vii­meis­te­le stös­se­leil­lä ja lai­ta jäh­met­ty­mään jää­kaap­piin. Ho­pe­a­tof­feen su­la­tin mik­ros­sa ker­ma­til­kan kans­sa.

Silmäkoristeet viimeistelevät halloween leivonnaiset.

Hanna Setälä

Tun­nel­mal­lis­ta syk­syä ja kau­he­an haus­kaa hal­lo­wee­nia!

Ja eikun kaivertamaan kurpitsoja!

Hanna Setälä