”Sellaista pientä pintaremonttia…” Tämän lauseen olet varmasti joskus kuullut omakotitalon omistajan suusta, sillä aina riittää jotakin pientä fiksattavaa. Me olimme kuitenkin varautuneet vähän suurempaankin remonttiurakkaan ostaessamme tänä kesänä vanhan maatilan.

Em­me jou­tu­neet pet­ty­mään, sil­lä hom­maa on riit­tä­nyt. Kuu­si kuu­kaut­ta on nyt ku­lu­nut maa­ti­lan os­to­het­kes­tä ja on­kin hyvä ai­ka vä­hän ref­lek­toi­da en­sim­mäis­tä puol­ta vuot­ta.

Aloi­tim­me rem­pan ja muu­ton heti avai­met saa­tu­am­me. Tär­keim­mät remp­pa­koh­teet oli­vat huus­si, pi­ha­sau­na ja kai­vo, sil­lä hyp­pä­sim­me­hän heti sy­vään pää­tyyn täs­sä maa­lai­suu­des­sa, kos­ka ta­loom­me ei tule juok­se­vaa vet­tä. Kun­han ke­sän ai­ka­na nämä kol­me asi­aa saa­tai­siin kun­toon, kaik­ki oli­si hy­vin.

Varasto parhaimmaksi lukaaliksi eli huussiksi

Aloi­tim­me suun­nit­te­le­mal­la so­pi­vaa paik­kaa ul­ko­huus­sil­le, ja löy­sim­me hy­vän pai­kan van­has­ta va­ras­to­ra­ken­nuk­ses­ta. Tyh­jen­sim­me va­ras­ton kai­kes­ta roi­nas­ta, ja ta­va­raa oli­kin ker­ty­nyt ai­ka hur­jat mää­rät. Pää­tim­me ja­kaa va­ras­ton kah­tia, jol­loin toi­sel­le puo­lel­le tu­li­si huus­si ja toi­sel­le puo­lel­le jäi­si va­ras­to­ti­laa työ­ka­luil­le. Saim­me re­mont­tiin apua Pu­tun su­vul­ta ja yh­des­sä saim­me­kin upe­an ko­ko­nai­suu­den ai­kai­sek­si.

Putu teki huus­sil­le oven ja Hä­sän lap­suu­den­ko­din kel­la­rin ovi­kin löy­si uu­den pai­kan huus­sin uu­des­sa oves­sa. Va­ras­tos­ta löy­tyi myös van­ho­ja peu­ro­jen ja hir­vien sar­via, joi­ta käy­tim­me oven­kah­voi­na. Huus­si si­sus­tet­tiin van­hoil­la rä­sy­ma­toil­la, Pu­tun te­ke­mäl­lä tai­teel­la ja Hä­sän mak­ra­meil­la. Tein täs­tä huus­sip­ro­jek­tis­ta oi­kein

vi­de­on­kin, jos­ta nä­kee hy­vin al­ku­ti­lan­teen ja lop­pu­tu­lok­sen.

Vanhasta pihasaunasta taas viihtyisä pesupaikka

Seu­raa­va koh­de oli tu­le­va pe­sey­ty­mis­ti­la. Pi­ha­sau­nas­sa ei ol­lut var­mas­ti vuo­siin sau­not­tu, sil­lä ra­ken­nus oli pääs­syt vä­hän huo­noon kun­toon. Otim­me kui­ten­kin här­kää sar­vis­ta ja aloim­me tyh­jen­tää sau­naa, pu­ku­huo­net­ta ja myös pi­ha­sau­na­ra­ken­nuk­sen tois­ta huo­net­ta. Sa­han­pu­ru tuli tu­tuk­si ja sei­nil­tä re­vit­tiin ai­ka pal­jon van­haa mats­kua pois.

Sit­ten sei­nät pääl­lys­tet­tiin alu­mii­ni­pa­pe­ril­la höy­ry­sul­kua var­ten ja sen jäl­keen pääs­tiin­kin pa­ne­loi­maan! Täs­sä re­mon­tis­sa saa­tiin apua Hä­sän su­vul­ta. Sau­na­rem­pas­sa pää­sim­me myös va­la­maan be­to­nia van­han lat­ti­an pääl­le. Näin saim­me pa­rem­man kaa­don vie­mä­riin ja sa­mal­la myös maa­la­sim­me lat­ti­an pi­ris­tä­väm­mäk­si. Heti kun pa­ne­loin­nit oli­vat val­mii­na ja se­ment­ti kui­vu­nut otim­me en­sim­mäi­set pys­ty­löy­lyt!

Sit­tem­min Putu loih­ti sau­nan lau­teet omas­ta la­dos­ta löy­ty­neis­tä lan­kuis­ta ja ny­ky­ään nau­tim­me iha­nan peh­meis­tä löy­lyis­tä oman maan kuu­si­lau­teil­la. Sau­na val­mis­tui mi­nuu­til­leen ju­han­nuk­sek­si, sil­lä vii­mei­set remp­pa­pö­lyt pyy­hit­tiin, kun vie­raat saa­pui­vat pi­haan.

Ke­sän lo­pul­la ve­dim­me säh­köt ra­ken­nuk­seen ja nyt meil­lä on sau­nas­sa ja puk­ka­ris­sa va­lo­ja ja pis­to­ra­si­oi­ta. Puk­ka­ri pää­tet­tiin vie­lä en­nen tal­vea eris­tää ja pa­ne­loi­da, jo­ten nyt kel­paa pak­ka­sel­la­kin tul­la pi­ha­sau­naan sau­no­maan.

Kaivosta taas puhdasta vettä

Kol­mas tär­keä asia oli eh­dot­to­mas­ti kai­vo. Sii­vo­sim­me kai­von pe­rin­poh­jai­ses­ti ja ilok­sem­me saim­me huo­ma­ta ve­den ole­van hy­vin kir­kas­ta. Käy­täm­me kai­von vet­tä pe­su­ve­te­nä ja ke­säl­lä veim­me myös näyt­teet la­bo­ra­to­ri­oon tes­tat­ta­vak­si. Saim­me hy­vät tu­lok­set, enää kai­vo vaa­tii pa­rem­man ja tii­viim­män kan­nen. Ke­säl­lä vet­tä riit­ti mai­ni­os­ti, mut­ta al­ku­syk­sys­tä vet­tä oli hy­vin­kin niu­kas­ti. Kat­so­taan nyt vuo­den ym­pä­ri mi­ten vet­tä riit­tää, ja teh­dään sen jäl­keen pää­tök­siä kun­nal­li­seen ve­si­joh­toon liit­ty­mi­ses­tä. Ai­na­kin on op­pi­nut ar­vos­ta­maan tätä elä­män elik­sii­riä vie­lä­kin enem­män.

Täs­sä pie­ni ker­taus rem­pas­ta, jota ker­ke­sim­me ke­säl­lä teh­dä. Pal­jon, pal­jon muu­ta­kin ker­ke­sim­me ja pal­jon, pal­jon on vie­lä edes­sä. Pien­tä pin­ta­re­mont­tia, ei­kö vain?