”Aloita ennen kuin olet valmis.” Minulla ei ole hajuakaan, kuka tämän on ensimmäisen kerran sanonut, mutta tämä lause on täyttä kultaa.

Tämä aja­tus on ol­lut mi­nun mie­les­sä­ni vii­me ai­koi­na hy­vin vah­vas­ti, kos­ka olen juu­ri jul­kais­sut ison pro­jek­ti­ni, Ke­ra­miik­ka­ra­di­on. Ke­ra­miik­ka­ra­dio on pod­cast, jos­sa haas­tat­te­len maam­me upei­ta ja mitä eri­lai­sem­pia ke­raa­mik­ko­ja. Sa­ven maa­il­mas­ta kun löy­tyy her­kul­li­sia ta­ri­noi­ta kai­kil­le ja­et­ta­vak­si.

Perustin keramiikka-aiheisin podcastin nimeltä Keramiikkaradio. Podcastia voi kuunnella esimerkiksi Spotifyssä, YouTubessa, Apple- ja Google Podcasteissa ja Suplassa. Tervetuloa Keramiikkaradion taajuudelle!

Mut­ta, en kir­jot­tai­si pod­cas­tis­ta nyt, jos en oli­si us­kal­ta­nut an­taa men­nä, pääs­tää ir­ti, aloit­taa en­nen kuin olin val­mis. Oli­sin voi­nut ta­ker­tua niin mo­neen asi­aan mat­kan var­rel­la. Ja ta­ker­ruin­kin, mut­ta lo­pul­ta kui­ten­kin an­noin vain men­nä.

Ihan en­sin sain ide­an pod­cas­tis­ta ja vain ma­kus­te­lin sitä to­vin. Pää­dyin kui­ten­kin usein sii­hen lop­pu­tu­lok­seen, et­tä ke­ra­mii­kan ää­ni puut­tuu au­di­o­maa­il­mas­ta ja muu­ten­kin ke­raa­mik­ko­jen ta­ri­noi­ta oli vai­kea löy­tää. Vah­vis­tus­ta ide­al­le sain ka­ve­reil­ta, tut­ta­vil­ta ja ke­ra­miik­ka­o­pis­ke­li­ja­kol­le­goil­ta­ni.

Seu­raa­vak­si mei­na­sin jää­dä ju­miin tek­ni­sen to­teu­tuk­sen sil­li­sa­laat­tiin. Imin kai­ken tie­don, jon­ka löy­sin ää­ni­tys­ka­mois­ta, nau­hoit­ta­mi­ses­ta, edi­toin­nis­ta, haas­tat­te­le­mi­ses­ta ja yli­pään­sä pod­cas­tin pe­rus­ta­mi­ses­ta. Ke­säl­lä olin ko­vin ju­mis­sa mik­kien ja ää­ni­kor­tin va­lin­nas­sa, sil­lä vaih­to­eh­to­ja löy­tyi kai­kis­ta hin­ta­luo­kis­ta pil­vin pi­mein. Piti pun­ni­ta ha­lu­si­ko in­ves­toi­da heti kal­lii­siin lait­tei­siin il­man ta­kuu­ta tu­le­vas­ta. Pää­tin kui­ten­kin in­ves­toi­da, kos­ka pod­cas­teis­sa ää­nen­laa­tu on avai­na­se­mas­sa. Täs­sä pro­ses­sis­sa pun­ta­roin koko ide­an kan­nat­ta­vuut­ta, sil­lä en­hän ha­lun­nut sat­sa­ta vä­li­nei­siin mon­ta sa­taa il­man, et­tä koko ide­as­ta on mi­hin­kään.

Okei, ää­ni­tys­lait­teet, check. Seu­raa­vak­si oli vuo­ros­sa yk­si jän­nit­tä­vim­mis­tä eta­peis­ta eli en­sim­mäi­sen vie­raan ky­sy­mi­nen haas­ta­tel­ta­vak­si. Sain heti pää­hä­ni ide­an, et­tä pyy­täi­sin en­sim­mäi­sek­si vie­raak­si opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni Ta­run Fors­sas­ta ke­ra­miik­ka­lin­jal­ta. Oli­si­han sii­nä jo ju­tun juur­ta, kun jut­te­li­sim­me opi­nah­jos­tam­me ja mat­kas­ta sa­ven pa­riin. Tie­sin, et­tä mi­nua jän­nit­täi­si en­sim­mäi­sen jak­son ää­nit­tä­mi­nen ihan val­ta­vas­ti, jo­ten tu­tun ih­mi­sen kans­sa kyl­lä pys­tyi­sim­me sii­hen yh­des­sä.

Haas­tat­te­lu­päi­vä koit­ti ja mi­nua jän­nit­ti niin, et­tä mel­kein voin jo fyy­si­ses­ti pa­hoin. En­sim­mäi­ses­sä haas­tat­te­lus­sa kui­ten­kin sel­vi­äi­si, oli­si­ko mi­nus­ta yli­pään­sä pod­cast­juon­ta­jak­si, vaik­ka en edes juu­ri tyk­kää pu­he­li­mes­sa pu­hua. Mie­tin, osai­sin­ko joh­taa kes­kus­te­lua, mut­ta sa­mal­la kuun­nel­la her­käl­lä kor­val­la ja en­nen kaik­kea ol­la läs­nä. Mut­ta, siis, nau­hoi­tus­han meni nii­iiin hy­vin. Kii­tos Taru!

Edi­toin­nin kie­mu­roi­ta sel­vi­tel­les­sä, Ke­ra­miik­ka­ra­di­on gra­fiik­kaa luo­des­sa ja so­me­ti­le­jä ava­tes­sa ta­ju­sin, et­tä nyt al­kaa koko pro­jek­ti ol­la ihan kos­ke­tel­ta­vis­sa ja konk­reet­tis­ta. En­sim­mäi­nen haas­tat­te­lu oli teh­ty, jo­ten enää ei voi­si pe­rään­tyä. Toi­nen­kin haas­tat­te­lu oli jo so­vit­tu ja sit­tem­min sen nau­hoi­tus meni näp­pä­räs­ti purk­kiin ei­kä lii­ka jän­ni­tys enää häi­rin­nyt.

Vit­kut­te­lin pod­cas­tin jul­kai­se­mi­sen kans­sa, kos­ka hom­ma tun­tui vie­lä sil­tä, et­tei pak­ka ole ka­sas­sa. Edi­toin­ti oli vai­hees­sa, jul­kai­su­vä­li mie­ti­tyt­ti, ku­ten sata muu­ta­kin asi­aa. Pää­tin vain an­taa men­nä! Jul­kai­sin en­sim­mäi­sen jak­son. Ah, Ke­ra­miik­ka­ra­dio sai niin upe­an vas­taa­no­ton, et­tä täs­sä­hän mel­kein her­kis­tyy. Kaik­ki ne tek­ni­set ju­tut ja yk­si­tyis­koh­dat, joi­ta vie­lä kuu­mot­te­lin, ei­vät tie­ten­kään enää mer­kin­neet mi­tään. Se, et­tä pro­jek­ti oli nyt jul­ki ja kuun­nel­ta­vis­sa oli upe­aa. Ku­ten ys­tä­vä­ni to­kai­si, sa­nois­ta te­koi­hin!

En­si vii­kol­la jul­kais­taan jo kol­mas jak­so ja haas­tat­te­lui­ta on plak­ka­ris­sa ja suun­nit­teil­la on mo­nia. Nyt kaik­ki me­nee jo omal­la pai­nol­laan, vaik­ka tie­tys­ti koko hom­ma vaa­tii si­tou­tu­mis­ta, ai­kaa ja työ­tä. Koko ajan hom­ma ke­hit­tyy, jo­kai­nen jak­so opet­taa uu­sia asi­oi­ta. Niin­hän sitä sa­no­taan, et­tä te­ke­mäl­lä op­pii. Vaik­ka joku jut­tu me­ni­si­kin pie­leen, ei­pä tar­vit­se ka­tua, et­ten oli­si edes yrit­tä­nyt.

Nyt, haas­tan si­nut aloit­ta­maan sen, juu­ri sen pro­jek­tin, joka on nyt mie­len pääl­lä ja te­ke­mään sen eteen sen ison as­ke­leen. Älä an­na pe­lol­le lii­kaa val­taa vaan aloi­ta en­nen kuin olet val­mis.

P.S. Ke­ra­miik­ka­ra­di­on jak­so­ja voit kuun­nel­la esi­mer­kik­si osoit­tees­sa ha­sa­ja­pu­tu.com/ke­ra­miik­ka­ra­dio.