Kävin taannoin Helsingissä. Eihän siellä paljoa nähtävää ole, mutta hyviä museoita kuitenkin. Tällä kertaa poikkesin Eduskuntatalon kupeessa sijaitsevassa Kansallismuseossa, Suomen historian pääkallopaikalla – nimensä mukaisesti.
Museon esihistoriallinen osio uusittiin muutama vuosi sitten. Kun astelee alakertaan rakennettuun näyttelyyn, on heti ensimmäiseksi vastassa erillinen huone, joka on omistettu monien mielestä loistokkaimmalle Suomen maaperästä toistaiseksi esiin kaivetulle miekalle, rautakautiselle ”Euran miekalle”. Vitriinissä lepää kullatulla kahvalla varustettu Ulfberht-miekka ja sen pronssikoristeltu huotra, jotka löytyivät vuonna 1939 Euran Pappilanmäeltä pappilan laajennuksen yhteydessä.
Jatketaan näyttelyä eteenpäin. Vähän matkan päästä löytyy vitriinistä Euran emännän hautalöytöjä, ja vieressä on rekonstruoitu Euran emännän puku – se sama, jota on voinut ihastella esimerkiksi Euran kirjastossa ja Nauravassa lohikäärmeessä. Välissä kerrotaan kivikauden historiasta Suomessa ja etenkin sen viimeisestä kaudesta, Kiukaisten kulttuurista.
Näyttelyssä on esillä iso määrä kivi-, pronssi-, ja rautakautista esineistöä. Harmittavasti monenkaan artefaktin tarkkaa löytöpaikkaa ei kerrota. Voidaan kuitenkin otaksua, että näyttelyyn esille päätyneissä esineissä on osumia Alasatakunnan alueelle – löytyyhän alueeltamme paljon merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta: kivikaudelta voidaan mainita esimerkiksi Honkilahden Kolmhaara ja pronssikaudelta Panelian ja Lapin alueen hautaröykkiöt Kuninkaanhautoineen ja Sammallahdenmäen maailmanperintökohteineen. Merkkejä rautakautisesta asutuksesta löytyy erityisesti kanta-Euran ja Köyliön alueilta.
Merovingi- ja viikinkiaikaa on kuvattu nykyisen Euran alueen kukoistusajaksi. Joku vääräleuka voisi todeta, että sen jälkeen onkin ollut tasaista alamäkeä. Oli miten oli, rikkaasta perinnöstä kannattaa olla ylpeä. Siihen nähden, miten huima menneisyys seudulla on, kuulee harmittavan usein kuitenkin mutinaa siitä, että esihistoriasta puhutaan liikaa.
Omasta mielestäni Ala-Satakunnan esihistoriasta pitäisi puhua entistä enemmän, ja myös muualla kuin oman alueen ulkopuolella. Jokainen Suomen pitäjä, josta on löydetty yksikin ruukunsirpale, kertoo Wikipedia-sivuillaan alueensa historian ulottuvan kauas esihistoriaan. Täällä puheille rikkaasta muinaisuudesta on kuitenkin katetta koko rahan edestä.