
Joka joulu Kaisa Soveron pöydälle pääsee muun mussa pöytäliina, joka aikanaan hänen lapsuudenkodissaankin oli.
Henna Huila
Eura, Säkylä | Euralaiskuvataiteilija Kaisa Soverolle joulun hengen luovat lapsuuden jouluista kumpuavat muistot ja tuoksut.
– Lapsi painaa niin tarkasti kaiken mieleensä. Että tällainen joulun kuuluu olla.
Sittemmin perinne hyasinttien vaihtamisesta ystävien ja naapureiden kesken on jäänyt ja joulukuusenhakureissut isän kanssa vaihtuneet kuusen ostamiseen kaupan edustalta.
– Aito kuusi on ehdottomasti oltava. Tuoksu siinä on pääasia.
Lapsuuden jouluissa yhdistyivät isän satakuntalaiset ja äidin karjalaiset perinteet. Aikuisena 30:n Kreikassa asutun vuoden aikana soppaan sekoittuivat myös kreikkalaiset tavat ja ruuat. Jotkin suomalaiset jouluruuat, kuten kinkun ja piparkakkutalon, Sovero halusi kuitenkin tuoda osaksi myös omien lastensa joulua.
– Pääsiäinen on Kreikassa tärkeä juhla, mutta joulu ei niinkään ainakaan vielä silloin.
Suomalaisista jouluruuista Kaisa Soveron suosikkeihin kuuluvat porkkanalaatikko ja erilaiset kalat. Myös karjalanpiirakoita on joulupöydässä ehdottomasti oltava. Kreikkalaisista jouluherkuista omaan reseptivihkoon ovat jääneet ainakin melomakaronat, eli hunajaiset pikkuleivät.
– Niihin tulee aika lailla samat mausteet kuin ruskeisiin pipareihin.
Joulunpyhiä Sovero viettää joka vuosi vähän erilaisella kaavalla ja eri kokoonpanoilla, sillä hänen lapsiaan asuu kolmessa eri maassa. Vaikka perinteet ja mielikuvat liittyvät vahvasti joulutunnelmaan, ei hän halua pitää mistään kiinni vain perinteen vuoksi.
– En halua tehdä mitään pakolla, vaan keskityn ainoastaan niihin asioihin, joista nautin.
Joulutunnelmaan hän virittäytyy muun muassa erilaisissa myyjäisissä. Aattoillan tunnelmointiin kuuluu myös haudoilla käynti sekä jouluvesper Euran kirkossa.
– Laulan mielelläni ja tietyistä joululauluista kyllä pidän, mutta myös hiljaisuus kuuluu jouluun.
Säkylän "ykköstontuksi" Teijo Mäenpää on heittäytynyt kaikissa Joulupukkijuoksuissa. Jättikorkean tonttulakin hän on itse tuunannut.
Pia Mattila-Lonka
Joulutunnelma syntyy Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpäälle kodin pihamaalle ripustettavista jouluvaloista ja tietysti hyvästä jouluruuasta.
– Mukavaa on myös se, että joulu tarjoaa ainakin jonkin mittaisen lomanpätkän.
Mikään suuri jouluihminen ei Mäen-
pää tunnusta olevansa, mutta tietyt asiat kuuluvat kuitenkin perinteisiin. Esimerkiksi Säkylän kunnan ja Yrittäjien jo vuosia järjestämä joulupukkijuoksu on osa kunnanjohtajan joulutunnelman syntymistä. Suomen ja samalla Säkylän historian ensimmäinen joulupukkijuoksu järjestettiin marraskuussa 2011, ja Teijo Mäenpää on ollut mukana tapahtumassa joka ainoa kerta.
Kunnanjohtajan jättikorkean piippalakin erottaa mistä tahansa tonttujoukosta hyvin. Lakistakin näkee, että se on ollut runsaassa käytössä. Alkuperäinen Metkahinnasta hankittu pitkähiippainen pipolakki on Teijo Mäenpään omakätisesti tuunaama.
– Olen täyttänyt lakin uretaanilla, Mäenpää esittelee.
Tonttulakki päässään Mäenpää näyttäytyy ihan mieluusti, vaikka vastaava heittäytyminen ei ehkä ihan jokaiselta kunnanjohtajalta sujuisi.
– Olen muutenkin tällainen julkinen pelle, hän nauraa.
Tänä vuonna hän odottaa joulupukkijuoksuun myös ihan parasta juoksuseuraa, sillä tapahtumaan Teijo-papan kanssa ovat tulossa myös Satu-tyttären lapset eli parivuotias Enni ja nelivuotias Linnea. Siitä päästäänkin joulun ykkösasiaan.
– Joulussa parasta ovat lapset ja lapsenlapset.
Lapset ja lapsenlapset ovat Teijo Mäenpäälle tärkeintä joulussa, Kuvassa papan luona kylässä ovat tytär Satu sekä lapsenlapset Linnea ja Enni, jotka osallistuva pian myös Säkylän Joulupukkijuoksuun.
Pia Mattila-Lonka
Jälkikasvu vierailee Tarja-mamman ja Teijo-papan luona Aronkulmalla yleensä porrastetusti, sillä lapsia ja lapsenlapsia on jo iso kaarti. Yösijaakin tarjotaan isolle joukolle pyhinä.
– Ehkä se on se eniten arjesta poikkeava asia, Teijo Mäenpää pohtii.
Joulut vietetään aina Säkylässä, ja Mäenpään omat joulupöydän lempiruuat löytyvät ehdottomasti kalapöydästä.
– Itse tehty graavi ja itse savustettu kala ja tietysti leipomani saaristolaisleipä, hän kiteyttää.
Joulutunnelman luominen ei Kari Kankaanrannan mielestä vaadi mitään ihmeellisyyksiä, vaan rauhallinen ja kiireetön ajanvietto läheisten kanssa riittää.
Henna Huila
Euran kunnanjohtaja Kari Kankaanrannalle joulutunnelma syntyy siitä, kun saa viettää kiireetöntä aikaa ja rauhoittua pyhiksi perheen kanssa – lasten riemua unohtamatta.
– Parasta on se, että ei ole mitään muuta, mitä pitäisi tehdä tai missä pitäisi olla. Saa vain olla ja möllöttää, hän kuvailee.
Vaikkei Kankaanranta varsinaista joulufiilistelijää itsestään tunnista, voi tunnelmoinnin hänen puolestaan aloittaa jo hyvissä ajoin ja hiljalleen rauhoittua joulunviettoon. Esimerkiksi kausivalot ovat jo marraskuun puolella tervetulleita tuomaan valoa pimeyteen.
Perheessä on joulu onnistuttu vuosi toisensa jälkeen viettämään ilman hössötystä, eikä joulunalusaika aiheuta minkäänlaista stressiä. Jouluaattoa perhe on tottunut viettämään kotona, ja he saavat luokseen myös vieraita.
– Siihen liittyy toki pientä järjestelyä ja siivoamista, mutta niin jouluna kuin ennen sitä pyrimme välttämään kaikkea ylimääräistä vähtiä.
Myös ruoka on Kankaanrannalle joulussa, kuten muissakin juhlapyhissä, tärkeä elementti. Perinteiset joulupöydän antimet erityisesti kylmine kaloineen maistuvat, ja niitä hän saakin työnsä puolesta joulun alla sekä sukulaisten luona välipäiviin asti syödä riittämiin. Muut perheessä eivät niinkään perinteisistä jouluruuista välitä, minkä vuoksi he ovat ottaneet kokeiluun uudenlaisen aattoruokailun.
– Viime vuonna päätimme, että emme aattona tee kotiin mitään tuttuja jouluruokia, vaan syömme jotain ihan muuta. Tänä vuonna on tarkoitus toimia samalla tavalla, joten eikös sitä voi sitten jo perinteeksi kutsua.
Perinteet ovat Maria Tyysterille joulussa tärkeitä, mutta tärkeintä on yhdessäolo läheisten kanssa.
Pia Mattila-Lonka
Säkyläläiselle laulaja Maria Tyysterille ihan parasta joulussa on rauha olla yhdessä läheisten kanssa.
– Siihen ei vaadita mitään ylimääräistä, ja tärkeintä itselleni on omien lasten joulunodotus, Maria Tyyster pohtii.
Se, että joulun saisi olla rauhassa läheisten kanssa, ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä Köyliön vankilassa rikosseuraa-
musesimiehenä työskentelevälle Tyysterille voi välillä osua myös työvuoro jouluun.
Tyysterin ja puoliso Juho Kulmalan muusikkoperheessä myös lapsille ovat tärkeitä joululaulut, jotka rupeavat yleensä kotona soimaan jo marraskuun alusta alkaen. Musiikki luo tärkeää tunnelmaa, ja joululaulut ovat toki olleet vuosikausia myös laulajan tärkeää ohjelmistoa.
Omaa henkilökohtaista suosikkiaan Tyyster miettii hetken.
– Sylvian joululaulu on yksi ykköslemppari.
Joulukuusesta ei myöskään kotona tingitä. Ilman aitoa joulukuusta ei tule joulua. Jos perhe matkaa Marian synnyinseuduille Taipalsaareen, niin joulukuusi haetaan aina oman isän metsästä – niin kuin lapsuudessakin.
– Parikin kertaa on haettu joulukuusi veneellä saaresta, se on jäänyt omien lastenikin mieleen. Ja seuraavat kuuset, kun sieltä haetaan, ovat sitten jo minun itse istuttamiani.
Perinteet ovat Tyysterille tärkeitä.
– Meillä on aina vietetty joulua, ja lapsille joulussa pitää olla myös satua mukana. Niinpä joulupukille tai joulutontuille kirjoitetaan lahjatoiveet.
Tänä vuonna Tyysterillä on itselläänkin yksi aika selkeä joulutoive. Kotona tehdään parhaillaan remonttia, jonka aikana on muun muassa kärvistelty ilman keittiötä ja syöty ruokaa paperilautasilta.
– Olen sanonut, että keittiö pitää saada valmiiksi jouluksi, hän nauraa.