On monia asioita, mitä pienen ihmisen on vaikea ymmärtää. Yksi niistä on tieraivo. Se voi puhjeta autoilijoiden mutta näin kesäaikaan usein myös autoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä. Pahimmillaan tuhmuudet päästetään ihan ilmoille asti.

Aje­len muu­ta­man tu­hat ki­lo­met­riä ke­sän mit­taan seu­tu­kun­nan teil­lä. Omien ko­ke­mus­te­ni mu­kaan näil­lä seu­duin on lä­hes ko­ko­naan väl­tyt­ty ky­sei­sel­tä ne­ga­tii­vi­sel­ta il­mi­öl­tä. Au­toi­li­jat ovat hy­vin­kin koh­te­li­ai­ta kah­del­la pyö­räl­lä kur­vai­le­via koh­taan. Ohi­te­taan siis­tis­ti, py­säh­dy­tään kol­mi­on taak­se, ei kii­lail­la. Ei pu­het­ta­kaan sii­tä, et­tä rois­kit­tai­siin pe­su­nes­tei­tä päin nä­köä tai teh­täi­siin äk­ki­jar­ru­tus pyö­räi­li­jän edes­sä. Kuu­lem­ma näin­kin härs­ke­jä ta­po­ja ta­paa suur­ten kau­pun­kien lie­peil­lä. Va­hin­ko­ja toki sat­tuu, mut­ta et­tä ta­hal­laan. Hyi­hyi.

Kai meil­lä maal­la ol­laan kai­kin ta­voin rau­hal­li­sem­pia. Ei ihan koko ai­kaa ole niin tu­len­pa­la­va kii­re, et­tä toi­sen pie­ni­kin er­he saa kat­ti­lan kie­hu­maan. Pi­de­tään täs­tä kiin­ni. Hui­ka­taan mie­luum­min moi­moi kuin näy­te­tään kan­sain­vä­li­siä kä­si­merk­ke­jä.

Pyöräilystä voi innostua niin, että on ihan pyörällä päästään.

Pal­jon voi pyö­räi­li­jä­kin teh­dä oman tur­val­li­suu­ten­sa eteen. Näy­tä suun­ta­merk­kiä, älä aja hol­tit­to­mas­ti rin­nak­kain ajo­tiel­lä, käy­tä ky­pä­rää ja vä­rik­käi­tä vaat­tei­ta. Ra­tin ta­ka­na on help­po ha­vai­ta, mi­ten huo­nos­ti tum­miin pu­keu­tu­nut nä­kyy au­rin­koi­sel­la­kin ke­lil­lä. Kel­lon rim­pau­tus saat­taa är­syt­tää ohi­tet­ta­via, mut­ta va­roi­tus­mie­les­sä se on ihan hyvä tapa.

Erääl­le tu­tul­le­ni sui­vaan­tu­nut au­toi­li­ja pau­ha­si, et­tä pyö­räi­li­jä väis­tää ai­na. Ei se ihan niin mene, pyö­räi­li­jän on hyvä pi­tää eduis­taan kiin­ni tiet­tyyn ra­jaan as­ti. On kui­ten­kin syy­tä muis­taa, et­tä pyö­räi­li­jä on ai­na hei­koil­la, jos ko­lah­taa.

Mei­tä on Suo­mes­sa sen­tään ai­ka vä­hän tie­ki­lo­met­riä koh­ti. Kyl­lä me kaik­ki mah­dum­me tääl­lä mu­ka­vas­ti kul­ke­maan kah­del­la, nel­jäl­lä tai vie­lä use­am­mal­la pyö­räl­lä.

Pyörätie kukoistaa yhä useammin.

Matti Laine

Seu­tu­kun­tam­me tar­jo­aa eri­no­mai­set mah­dol­li­suu­det sekä vauh­dik­kaa­seen et­tä hi­taam­paan ”sun­nun­tai­pyö­räi­lyyn”. Oma suo­sik­ki­reit­ti­ni kul­kee Kaut­tu­an Ruu­kin­puis­tos­ta ran­ta­tie­tä pit­kin Sä­ky­lään, siel­tä Köy­li­ön­jär­ven itä­puo­len ky­lien kaut­ta Kirk­ko­saa­reen, Ke­po­laan ja ta­kai­sin Kaut­tu­al­le.

Sii­nä on ala-sa­ta­kun­ta­lais­ta mai­se­maa ker­rak­seen. Hui­kei­ta jär­ven­sel­kiä, mah­ta­via pel­to­au­kei­ta. Ke­vääl­lä pyö­räi­li­jä ais­tii an­ka­rat kyl­vö­kii­reet ja myö­hem­min ke­säl­lä man­sik­ka­mai­den huu­maa­vat tuok­sut. Oma syn­ti­ni on, et­tä maan­tie­pyö­räi­lyyn hu­rah­ta­nee­na tah­too pyö­rit­tää kam­pia lii­an­kin kiih­ke­äs­ti. Vauh­din hur­mas­sa jää pal­jon ko­ke­mat­ta. No edel­li­ses­sä mai­nin­nas­sa lie­nee jo hiu­kan lii­oit­te­lua.

Reit­ti on myös lii­ken­teel­li­ses­ti pyö­räi­lyyn so­pi­va. Pyö­rä­tei­tä on pit­kät pät­kät ja au­to­lii­ken­net­tä suh­teel­li­sen vä­hän. Se vä­hän har­mit­taa, et­tä pyö­rä­tiet ku­ten muut­kin väy­lät tun­tu­vat ole­van vuo­si toi­sen­sa jäl­keen ai­em­paa huo­nom­mas­sa kun­nos­sa. Ely-kes­kuk­sen mu­kaan uu­sia pyö­rä­tei­tä sen­tään ra­ken­ne­taan Var­si­nais-Suo­men ja Sa­ta­kun­nan alu­eel­la tänä vuon­na ko­ko­nais­ta 15 ki­lo­met­riä. Joku voi sa­noa, et­tä täs­sä on kip­pu­ra­sar­vis­ta ul­koi­lut­ta­van nä­kö­kul­ma. Vas­ta so­ra­teil­lä voi ko­kea to­del­li­sen ret­kei­lyn rie­mun. Pu­hu­mat­ta­kaan heis­tä, jot­ka ei­vät tar­vit­se tei­tä ol­len­kaan.

Oli ete­ne­mi­sen tyy­li sit­ten mikä ta­han­sa, toi­vo­tel­laan ki­rei­tä ket­ju­ja!