Härmän perhe mökkeilee kesällä Yläneellä kolmen sukupolven voimin.
Ada Nyman
Pöytyä, Yläne | Toisinaan kesäilta on niin tyyni, ettei ympäriltä kuulu yhtäkään ääntä – luonto lepää hiljaa paikoillaan ja järven pinta on liikkumaton.
Jos jotain ääniä korviin kantautuu, voi se olla joutsenen matka hämärtyvässä illassa tai soutuveneen airon kalahdus järvellä.
Sellaisina hetkinä Yläneen kesämökillä Iiris Härmä haluaa vain olla, hengähtää ja tallentaa tunnelman mieleensä niitä hetkiä varten, kun on taas paljon kauempana.
– Ei tällaista rauhaa ole missään kaupungissa, hän aloittaa.
Tamperelainen Iiris Härmä on vieraillut maailman vajaasta kahdestasadasta maasta nyt reilussa kahdeksassakymmenessä. Lapsuusaikoina herännyt kiinnostus on vienyt hänet Afrikan mantereelle, Kaukasian vuoristo-alueelle ja Latinalaisen Amerikan vilinään.
Veri on aina vetänyt maailmalle, hän sanoo.
Iiris Härmä seikkailee mielellään maailmalla, mutta Yläneen mökillä on tilaa olla ja hengähtää.
Ada Nyman
Mieleen jääneitä kohteita maailmanmatkaajan listalla on monta: esimerkiksi Kolumbia, Guatemala sekä kestosuosikki Italia. Eksoottisempia maita ja toisaalta turisteillekin tuttuja paikkoja. Iiris muistelee jo lapsuudessaan lukeeneensa antaumuksella karttakirjoja. Kirjojen sivuilla nähdyt erilaiset alueet ja kulttuurit ovat sittemmin tulleet tutummaksi, kun ne on nähnyt omin silmin.
– Lamun saari Keniassa on ehkä maagisin paikka, jossa olen vieraillut. On kiehtovaa nähdä ihmisten arkea muualla maailmassa, ja huomata, miten eri tavalla tätä elämää voi elää.
Hän on elämänsä aikana reissannut paljon yksin, mutta usein maailmalla on mukana myös puoliso Tommi sekä perheen kaksi lasta, Vilho ja Selja.
Jos matkan jälkeen lompakko onkin köyhempi, mieli taas paljon rikkaampi.
– Matkailu antaa sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei voi rahassa mitata, hän toteaa.
Silloin kuin perhe ei matkaile maailmalla, heidät löytää mökiltä Yläneeltä. Se ei tarjoile eksoottisia kulttuureja, vaan perinteistä kesäelämää kotimaassa.
Pikku Palijärven kupeesta löytyvällä mökillä vietetään aikaa kolmen sukupolven voimin: Iiriksen ja Tommin sekä heidän lasten lisäksi paikalla ovat usein Tommin veli perheineen sekä veljesten vanhemmat Hillevi ja Pentti.
Perheen kesäpaikan historia ulottuu vuosikymmenien taakse. Hillevin vanhemmat rakensivat mökin 1970-luvulla rantatontille, joka on ollut heidän sukunsa omistuksessa jo 50-luvulta.
Härmän perhe Iiris, Tommi sekä lapset Selja ja Vilho nauttivat kesäelämästä mökkimaisemissa.
Ada Nyman
Vuosien saatossa mökkiväen määrä on kasvanut, mutta tilaa siellä on yhä kaikille.
– Tässä on yksi mökki kahdessa kerroksessa, joista alakerrasta löytyy sauna. Nukkumatilaa on hyvin, kun mökkiä on vuosien aikana laajennettu, he kertovat.
Yläneeltä kotoisin oleva Hillevi on omaa sukua Pyhäranta. Hänen vanhempansa, jotka myös mökin ovat rakentaneet, pyörittivät aikoinaan kenkäkauppaa kylällä Yläneen säästöpankkinakin tutuksi tulleessa rakennuksessa. Tourulan kylällä perheellä oli puolestaan sekatavarakauppa.
Nykyään pariskunta asuu Ruskolla, mutta Yläneen mökki on säilyttänyt siteen paikkakuntaan.
Mökillä laitetaan helppoa ja kesäistä ruokaa, kuten uusia perunoita, grilliherkkuja tai kevyitä salaatteja.
Ada Nyman
Kesäisenä iltana aurinko paistaa kauniisti puiden lomasta. Sisällä valmistellaan illan grillattavia ja lapset juoksevat vauhdilla, kun pappa lupaa pääsyn traktorin kyytiin. Lasten kiljahduksista täyttyvässä äänimaailmassa on paljon samaa kuin veljesten lapsuudessa.
Tommille Yläneen mökki on nimenomaan lapsuuden kesäpaikka – se missä on vietetty kaikki lomat ja opeteltu uimaan.
– Kesiin täällä on kuulunut lähinnä uimista ja saunomista, eihän sitä lapsi muuta edes kaipaa. Tämä on tosi hieno paikka, hän sanoo.
Tommille mökki on tuttu lapsuuden kesiltä.
Ada Nyman
Mökki on rakennettu 1970-luvulla, ja sitä on vuosien saatossa laajennettu.
Ada Nyman
Tiskausta, nikkarointia ja siivousta mökillä riittää, mutta kivoimmat jutut ovat yhä ne lapsuudesta tutut: uiminen, saunominen ja rento ajanvietto hyvässä seurassa.
Mökillä pöytään katetaan usein perinteisiä makuja, kuten uusia perunoita, kalaa ja salaattia, jälkiruuaksi taas mansikoita, lättyjä tai jäätelöä.
Mökkeily on Härmän perheelle "ehdoton kesän juttu", matkailun lisäksi. Toisinaan he ovat poikenneet mökillä talvella, mutta eniten siellä vietetään aikaa juuri Suomen suvessa.
– Kerralla ollaan usein pidemmän aikaa, kun Tampereelta mökille ajetaan Yläneelle vajaa pari tuntia. Ruokaostoksilla käydään monesti Säkylässä, Tommi kertoo.
– Kesänviettomme täällä on aika rauhallista olemista lähistöllä. Torilla saatetaan poiketa ja Valasrannalla välillä katselemassa maisemia. Kurjenrahka on myös tuttu ja kiva paikka, Iiris jatkaa.
Rantaan johtaa suojaisa kulku.
Ada Nyman
Mökillä on lapsilla tilaa kirmata, kuten Vilho Härmä näyttää kuvassa.
Ada Nyman
Läheinen Pikku Palijärvi on pieni, mutta syvä. Aikoinaan se oli viereisen Iso Palijärven kanssa yhtä samaa vesialuetta, mutta nykyisin järvet ovat erityneet kahdeksi omaksi järvekseen. Kallioinen ranta pitää huolen, ettei kaisloja ole eikä liiemmin levääkään. Olosuhteet ovat siis vedestä nauttiville uimareille varsin suotuisat.
Pieni järvi tarjoaa etenkin iltaisin kuvankauniin maiseman.
– Auringonlasku osuu tähän erityisen kauniisti, ja silloin voi nähdä joutsenten nousevan rannasta. Yleensä täällä on hyvin rauhallista, eikä lähimökeiltäkään kuulu juuri mitään.
Sekä Iiris että Tommi työskentelevät Tampereella lakialalla. Työstressi voi olla kova ja kiirettä paljon. Sen kaiken keskellä mökki maadoittaa ja tuo kaivatun hengähdystauon arkeen.
Parasta mökkielämässä on aika ilman kellon vilkuilua.
– Pää tyhjenee työajatuksista ja täältä lähtiessä on aina paljon rentoutuneempi. Ylipäätään maisemanvaihdos auttaa palautumaan.
Vaikka veri vetää maailmalle, Suomesta löytyy koti, mökki – ja rauha. Metsän sylissä, kesäpaikassa luonto on niin lähellä, että terassin vierestä voi poimia vaikka mustikat aamupuuroon.
– Suomessa asiat toimivat ja lopulta tänne aina kaipaa takaisin. Vesi on puhdasta, samoin luonto, Iiris hymyilee.
Metsän siimeksessä olevalta terassilta avautuu yksi Iiris Härmän lempimaisemista.
Ada Nyman