Tunnen vanhempieni ikäluokan edustajia, joilla on ollut elämänsä aikana yksi tai kaksi työnantajaa. Moinen on ikäluokassani tavatonta. Kollegani kertoi tuntevansa yhden ikäisemme tapauksen, mikä on perin hämmästyttävää.
Mietin työhistoriani sekavuutta, ja sisimmässäni välähti mielikuva sadunomaisesta idyllistä, jossa työntekijä on nuorena päässyt kasvamaan yhden ja saman työnantajan huomassa. Järjellä ymmärrän, ettei se välttämättä ole aina kovin romanttista.
Listasin paperille kaikki elämäni työnantajat. Kun olin saanut listan valmiiksi, jouduin vielä kahdesti lisäämään siihen nimiä, joita en ollut muistanut. Listalla on 19 työnantajaa ja lisäksi oma y-tunnus.
En ole mielestäni elänyt erityisen villisti. Paikkakunta on vaihtunut jokusen kerran, ja määräaikaisuuksia näemmä kertyy helposti useita. Alalla on toki merkitystä, sillä muistan joillain ensimmäisistä työpaikoistani tarjotun mahdollisuutta jatkoon, mutta opiskelu meni etusijalle.
Olen siivonnut niin hotelleja kuin rakennustyömaitakin. Olen myynyt lehtiä puhelimitse, lottoa kioskilla, viinejä monopoliliikkeessä ja ruusuja öisin anniskeluravintoloissa. Monen sortin tapahtumajärjestämistehtävää on ollut, ja sitten siirryin kirjoittamaan muiden järjestämistä tilaisuuksista.
Kokemus eri aloilta opettaa ymmärtämään syvällisemmin erilaisia ihmisiä ja sitä, mitä ympärillä tapahtuu kaiken aikaa. Heittäytymis- ja sopeutumistaidot voivat vahvistua, kun työpaikat vaihtelevat.
Jatkuvuuden puuttuessa työntekijä ei saa tuntumaa työpaikan pitkän aikavälin tavoitteisiin, ja sitoutumisen taitojen kehittyminen voi viivästyä. Työkaverit saattavat jäädä osin arvoituksellisiksi hahmoiksi. Vaikka vaihtelu virkistää aivoja, tuskin loputon muutosten virtakaan ihmisen parhaaksi on.
Olen huomannut joskus kertaavani mielessäni, miten kuuluukaan toimia työpaikassa, jossa olen kyseisellä hetkellä töissä. Arvostetaanko täällä mahdollisimman itsenäistä tekemistä vai halutaanko minun varmistavan yksityiskohdatkin esimieheltä? Terästetäänkö täällä päivää ala-arvoisella ja mielellään kovaäänisellä huumorilla, vai onko parasta antaa tahdikas ja sofistikoitunut vaikutelma?