Aiheesta kuumana käyvä keskustelu kiteyttää puhtaan veden merkityksen yhtenä tärkeimmistä ekosysteemipalveluista, joita ihminen elääkseen tarvitsee. Puhdas vesi todella on elinehto, kaikille ja kaikkialla, täällä ja maailmalla.
Näinä ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta kriittisinä aikoina tulisi havaita Kuninkaanmäntyä koskeva keskustelu varoituksena tulevaisuuden mukanaan tuomista jännitteistä. Kiista on täällä valitettava, mutta vaarallisen tulevaisuudenkatkuinen. Ihan tulee vesi silmiin, kun miettii, riittääkö vettä kaikille.
Välttääksemme seuraavien vuosikymmenten mukanaan tuomat tunteita – miksei kehojakin – kuumentavat vesivarantoväännöt, meidän tulisi huomioida seuraavat litramäärät arkielämässä: Kuinka paljon vettä käytämme, mihin sitä käytämme ja kuinka tehokkaasti sitä kierrätämme.
Amerikkalainen kuluttaa kotitalousvettä keskimäärin 300–400 litraa vuorokaudessa, suomalainen 140 litraa ja mosambikilainen 4 litraa. On arvioitu, että vuonna 2050 Afrikan mantereen valtioista 19 kärsii vesipulasta. Toton legendaarisen Africa-hitin heitto ”I bless the rains down in Africa” muuttuu ajan saatossa maailmanlaajuiseksi rukoukseksi, jossa siunataan sateita Afrikkaan. Kuivakausi voi kuivattaa ihmisenkin.
Vesipulasta emme voi vielä koti-Suomessa puhua, mutta puhtaan veden loppuessa esimerkiksi Helsingin eteläisimmästä lähiöstä, Tallinnasta, veikkaisin kiistelyn alkavan Suomen pohjavesivarojen kauppaamisesta. Ei tarvitse matkata kuin Turun saaristoon, jossa Nauvo painii veden riittävyyden kanssa. Paraisten vesilaitos on joutunut pyytämään kansalaisia jättämään kukat kastelematta ja autot pesemättä, jotta kaikille riittäisi juomavettä.
Jotta emme vuodata armasta Suomineitoa kuiviin, Kuninkaanmäntyä koskevaan kiistaan tulisi saada ennen kaikkea ekologinen ja kestävä ratkaisu. Muuten kiistelemme paljon laajemmista vesimääristä ja -alueista täällä pohjavesien paratiisissa – Pohjolassa viimeistään 2050-luvulla.