Yliopisto-opinnot siirtyivät verkkoon, mikä sopi vallan mainiosti Porista käsin Tampereen yliopistossa opiskelevan aamu-unisen elämään.
Etäopiskelu antoi itselleni osittain enemmän kuin totuttu luentosaleissa tapahtuva diaesitysten seuraaminen ja professorien kuunteleminen. Kaikille se ei sovi, se on selvä. Toivon kuitenkin, että etämahdollisuutta hyödynnetään jatkossakin, jotta elämän vapaampi suunnitteleminen ja yllättäviin tilaisuuksiin tarttuminen olisi helpompaa.
Oma elämäni sai uuden yllättävän käänteen, kun minulle tarjoutui syksyksi harjoittelupaikka Helsingistä. Kevään etäopiskelun harjoittelusta on varmasti apua, sillä etätyösuosituksen mukaisesti toimistopäivät tulevat olemaan harvinaista herkkua.
Kerrataanpa, syksyn ajan opiskelen Tampereella, asun Porissa, työskentelen Helsingissä ja olen vieläkin ehdottoman euralainen. Mitenkä tämä paletti oikein pysyy kasassa? Sitä en vielä tiedä, toivottavasti hyvin.
Neljän paikkakunnan välillä seilaaminen ei taatusti olisi mahdollista ilman etäopintoja, etätyötä ja muuta etäilyä, esimerkiksi etäkeskusteluja ystävien kanssa, etäyhteyttä Poriin jäävään kumppaniin ja etäapua tietotekniikkaongelmien ratkomisessa.
Ensi keväänä olen toivottavasti yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Syksyn rupeaman jälkeen voisin olla myös etätyön kandidaatti ja muutaman vuoden päästä kenties jopa maisteri. Etätyön maisterin tutkintoon vaadittaisiin mahdollisesti uusia etäulottuvuuksia, kenties etäystäviä ja etäharrastuksia. Ehkä minun täytyy kuitenkin varoa, etten kaiken etäilyn keskellä muutu liian etäiseksi.