Internetin maailmassa viikon aikana seikkaillessani törmäsin useisiin kommentteihin, joissa kyseenalaistettiin Pride-tapahtuman tarpeellisuus. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan viime vuoden alussa, mitä he vielä haluavat?
On yhä lainsäädännöllisiä asioita, jotka kaipaavat muutosta, esimerkkinä mainitakseni translain. Tiesitkö, että Suomessa transsukupuolisen henkilön on esimerkiksi oltava lisääntymiskyvytön vahvistaakseen sukupuolensa? Tämä tarkoittaa monissa tapauksissa pakkosterilisaatiota.
Yhä useammat isot kotimaiset ja ulkomaiset yritykset, kuten matkapuhelinoperaattorit Elisa ja Telia, Posti, Helsingin Sanomat sekä Facebook lähtivät tänä vuonna näkyvästi mukaan Pride-kampanjaan.
Törmäsin jälleen ahdistuneisiin kommentteihin. Eihän yrityksen nyt kuulu ottaa tällä tavalla kantaa? Vai kuuluuko?
Itsetutkiskelua kannattaa harkita, jos tutut ja turvallisetkin tahot ovat mukana tasa-arvon edistämisessä ja itseä asia tuntuu edelleen kaivelevan jossain mielen sopukoissa. Seksuaalisen ja sukupuolten tasa-arvon kannattaminen ei ole poliittisen mielipiteen julki tuomista. Se osoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Ja se ei ole keneltäkään pois.
Harva meistä enää esimerkiksi vastustaa naisten äänioikeutta tai kannattaa siirtomaataloutta. Yhteiskunta kulkee eteenpäin askel kerrallaan, lainsäädäntö ja asenteet kehittyvät. Ihmisyys ja sen moninaisuus sen sijaan pysyy.
Lähes kaikki maailman uskonnotkin korostavat lähimmäisenrakkauden merkitystä, eivätkä aivan turhaan. Erilaisuuden hyväksyminen kumpuaa juuri sieltä.
Lainsäädäntö on toki ensiarvoisen tärkeää, se luo perustan oikeusvaltiolle. Rinnalla on kuitenkin yhtä voimakkaana ääni, joka pitää saada kuuluville. Ääni, joka on ollut vaiennettuna vuosisatojen ajan.
Niin kauan, kuin pinttyneet asenteet istuvat tiukassa ja kyseenalaistavaa kommentointia esiintyy, on töitä vielä tehtävänä. Siksi Pride on tarpeellinen.