Nousin ylös noituen mokomaa, jolloin huomasin reiän sekä verta vuotavan kyynärpääni tekemän tahran paidan vasemmassa kyljessä. Paita oli pilalla, ja minä olin katkera.
Sitten ajattelin asiaa hieman rauhallisemmin ja tulin siihen johtopäätökseen, ettei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä.
Maapallo on noin 4,5 miljardia vuotta vanha. Ajan saatossa kehittyi ihminen ja ihmiselle tietoisuus. Tietoisuuden mukana syntyi ajatus siitä, että on olemassa syy siihen, miksi me olemme täällä.
Jossakin kohtaa matkalla nykyhetkeen luotiin eräs asia tavallaan täysin tyhjästä; nimittäin aika. Ajan määritteitä ovat esimerkiksi minuutit, tunnit ja vuodet, mutta mikään niistä ei oikeastaan merkitse mitään. Ihmiset keksivät ne omaan käyttöönsä. Aika ei ole muuta, kuin tapa mitata tapahtumien kulkua. Esimerkiksi vuorokausi tarkoittaa maan pyörähdysaikaa akselinsa ympäri, ja kuukausi mittaa, miten kauan kuulla kestää kiertää maapallo.
Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, nämä asiat lakkaavat olemasta ihmisen kadottua. Näkökulmastamme universumi on uskomattoman vanha, mutta maailmankaikkeuden elinkaaren kannalta oikein mitään ei ole vielä tapahtunut.
Voimme tehdä ennusteita seuraavien satojen triljoonien vuosien tapahtumista. Voimme ennustaa, milloin ja miten aurinkomme muuttuu punaiseksi jättiläiseksi sekä ajan, jolloin kotigalaksimme törmää toiseen. Kuitenkaan meillä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtui sinä sekunnin murto-osalla sillä välillä, kun mitään ei vielä ollut, ja kun jotain oli.
Universumin uumoillaan myös kohtaavan joskus loppunsa. Teoriat maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta ovat kuitenkin edelleen epävarmoja. Yhtä kaikki, me emme kuitenkaan ole enää täällä näkemässä, mitä esimerkiksi universumin lämpökuoleman, loppurepeämän tai -rysäyksen jälkeen tapahtuu – tai siis ei tapahdu.
Ehkä olemmekin siis vain pelkkä floppi eikä tarkoituksemme olekaan selvitä loppuun saakka. Olemme yksi laji yhdellä planeetalla tietyssä aurinkokunnassa eräällä galaksilla. Olemassaolollamme ei loppujen lopuksi ole hiukkaakaan merkitystä eikä elämällä yleisesti ottaen ole muuta tarkoitusta kuin itse eläminen. Jos kuitenkin eksistentiaalinen kriisi iskee, niin erään toiveikkaammankin näkemyksen elämän tarkoituksesta olen kuullut: tavaroiden siirteleminen paikasta toiseen.