Elämääni on varjostanut viime vuosien ajan tarve olla fiksu, itsenäinen, pidettävä sekä saada hyviä arvosanoja yliopistossa – olla toisin sanoen täydellinen.
Suorituskeskeinen yhteiskunta on jättänyt minuun jäljen, mutta vasta aikuisiällä – onneksi. Yhä useampi nuori uupuu ja mielenterveydenongelmat yleistyvät. Tämä on todellinen huolenaihe ja ongelma.
Suorituskeskeisyys on siitä ovela, että se luikertelee elämän jokaiseen osa-alueeseen. Yhtäkkiä huomaa, että puutarhanhoidostakin tulee haaste, ja tulee itku, kun on unohtanut kastella kukat. Kuntosalille on mentävä säännöllisesti, koska jos ei jaksa, niin on huono ihminen.
Pienimmistäkin virheistä tulee itseä määrittävä asia.
Kysymykseni kuuluu: Mistä suorituskeskeisyys ja itsekriittisyys johtuvat? Entä miksi tällainen ajattelu vaikuttaa eniten nuoriin?
Syytän osittain sosiaalista mediaa jatkuvan paineen luomisesta. Näemme vain kaiken upean, mitä ystävämme, tuttavamme ja tuntemattomat tekevät. Emme kuitenkaan näe, miten heidän aamupuuronsa räjähtivät mikroon, ja päivän mielenkiintoisin asia oli postiluukun kolahtaminen.
En väitä, että meidän pitäisi kertoa sosiaalisessa mediassa tylsiä asioita, vaan parantaa sitä kuuluisaa medialukutaitoamme. Minunkin piti vähän aikaa sitten muistutella itseäni siitä, että kaikkien elämä on välillä tylsää ja joskus aika hirveää.
En kuitenkaan heitä sosiaalista mediaa rekan alle, ja syytä pelkästään sitä, sillä sosiaalinen media on myös ilon ja mahdollisuuksien lähde.
Ongelma on myös meidän yhteiskuntamme rakenteissa, ihmisten mielikuvissa ja keskustelutavoissa. Mitä enemmän ystäväni puhuvat koulu- tai työstressistään tai kouluarvosanojensa tärkeydestä, sitä enemmän se tarttuu minuun, ja minä puolestani jatkan perinnettä kertomalla samoista asioista eteenpäin.
Sitä en tiedä, mikä on oikea keino vähentää suorituskeskeisyyttä, mutta minua on auttanut itsemyötätunto. Myös sen hyväksyminen, että elämä ei tule koskaan olemaan sarja pelkkiä onnistumisia tai pelkkiä epäonnistumisia.
Jos epäonnistun, se ei haittaa. Jos minusta ei pidetä, sekään ei haittaa. Näitä sanoja kun tarpeeksi itselle hokee, niin eiköhän ne ala pikkuhiljaa menemään perille.