Vii­me ai­koi­na on ol­lut har­mil­lis­ta seu­ra­ta, kuin­ka kah­den eri puo­lu­een edus­ta­jat ovat ot­ta­neet yh­teen leh­tien pals­toil­la (As 13.2., 25.2., 6.3. ja 11.3.). Mei­dän pie­nes­sä kun­nas­sam­me oli­si tär­ke­äm­pää käyt­tää ai­ka ja ener­gia sii­hen, et­tä saam­me asi­oi­ta hoi­det­tua yh­des­sä, sen si­jaan et­tä kes­ki­tym­me vas­ta­puo­len ar­vos­te­le­mi­seen.

On sel­vää, et­tä eri puo­lu­eil­la on eri­lai­sia nä­ke­myk­siä – niin kuu­luu­kin ol­la. Mut­ta sen si­jaan, et­tä kes­ki­ty­tään no­kit­te­luun, voi­tai­siin et­siä rat­kai­su­ja, joil­la vie­dään kun­nan asi­oi­ta eteen­päin. Ra­ken­ta­va kes­kus­te­lu ja yh­teis­työ ovat ai­noa kei­no pa­ran­taa ar­kea tääl­lä mei­dän kun­nas­sam­me. Rii­te­ly ei tuo li­sää re­surs­se­ja kou­luil­le, pa­ran­na tei­den kun­toa tai ke­hi­tä pal­ve­lui­ta. Se vain vie ai­kaa ja hei­ken­tää luot­ta­mus­ta päät­tä­jiin.

Päät­tä­jien pi­täi­si muis­taa, et­tä he ovat tääl­lä kun­ta­lai­sia var­ten. Kes­kus­te­lua tar­vi­taan, mut­ta sen pi­täi­si py­syä asi­al­li­se­na ja kes­kit­tyä sii­hen, mi­ten voim­me teh­dä kun­nas­ta pa­rem­man pai­kan asua ja elää. Toi­voi­sin, et­tä po­lii­ti­kot käyt­täi­si­vät enem­män ai­kaa yh­teis­työ­hön ja vä­hem­män ai­kaa leh­tien pals­toil­la kiis­te­lyyn.

Men­neet ovat men­nei­tä, ei teh­dä sa­mo­ja vir­hei­tä tu­le­vai­suu­des­sa.

Jani Leh­ti­lä
kun­ta­vaa­lieh­do­kas (kok.), Eu­ra