Säkylän riemuylioppilaat eli Säkylän seudun lukiosta vuonna 1973 ylioppilaaksi valmistunut luokka oli kutsuttuna lukion tämän kevään kevätjuhlaan. Edessä vas. Raili Niemelä (o.s. Raunio), Arja Reunanen (o.s. Henttinen), Leena Lohi (o.s. Knuutila), Anneli Välilä, Kylli Pesonen (o.s. Vihavainen), Sinikka Niinikorpi ja Maisa Vahala. Takana vas. Harri Ehtamo, Erkki Ojutkangas, Markku Salomaa, Timo Ellilä, Timo Ruohola ja Titta Putus-Hilavuori.
Päivi Sundholm
Säkylän seudun lukiosta vuonna 1973 ylioppilaaksi valmistunut Harri Ehtamo kuului ylioppilasluokkaan, jossa oli ensi kertaa mukana ylioppilaita, jotka olivat suorittaneet Köyliön 9-vuotisen kokeiluperuskoulun. Tänä keväänä hän yhdessä luokkatoveriensa kanssa osallistui Säkylässä kevätjuhlaan riemuylioppilaana ja tervehdyspuheen esittäjänä. Tässä hänen puheensa 3. kesäkuuta:
Uudet ylioppilaat. Te olette juuri saaneet päätökseen suomalaisen ylioppilastutkinnon, jota on edeltänyt lukion oppimäärä ja sitä ennen 9-vuotinen peruskoulu. Lukio teillä säilyy mielessänne vielä pitkään, mutta muistellaanpa peruskoulua. Itse kuulun Suomen ensimmäisiin peruskoululaisiin. Aloitin Köyliön kokeiluperuskoulun yläasteen syksyllä 1967 käytyäni sitä ennen vanhaa oppikoulua Eurassa kaksi vuotta. Olin ollut oppikoulussa luokkani 3. paras, mutta siitä huolimatta ja itseoppineen idealisti isäni kannustamana päätin vaihtaa peruskouluun. Lukion kävin sitten Säkylässä ja tänä vuonna vietämme luokkakaverieni kanssa ns. riemuylioppilasjuhlaa.
Yksi peruskoulun, tuon ”marxilais-leniniläisen kokeilun” pääarkkitehdeistä oli Kouluhallituksen pääjohtajana 20 vuotta työskennellyt, legendaarinen Erkki Aho. Hän oli vieraana jossain koulumme tilaisuudessa ja kysyi minulta, mitä hyvää minä näen peruskoulussa. Sanoin, että sen, että kotitaloustunnilla ope lukee meille kirjoja ja kaikkia kivoja juttuja.
”Jokainen ihminen on koulun arvoinen” sanoi Erkki Aho, ja pisti hihat heilumaan (HS/11.5.2017). ”Pohjoisen kunnista tultiin etelää kohti ja koulu-uudistus oli Helsinkiä myöten valmis 1977. Suomi otti koulutuspoliittisen loikan ja nousi kaukaa takaa koulutuksellisesti johtavaksi pohjoismaaksi. Suomessa kuultiin kyllä vielä vuosituhannen taitteessakin poliittispedagogista vastarintaa, mutta sitten vuonna 2001 tulivat ensimmäisen PISA-vertailun tulokset, joissa Suomi oli kärjessä.” Suut menivät suppuun ja tätä jatkui aina vuoteen 2006 asti.
Itse muistan peruskoulusta sen, kuinka valtavan innostuneita ja sitoutuneita opettajat olivat kokeilemaan kaikkea ehdotettua uutta; eikä tietoakaan työuupumuksesta; ja kuinka suurella innolla me oppilaat olimme mukana. Eikä tämä opettajien into vuosien saatossa minnekään hävinnyt. Opettajien suuri sitoutuminen tehtäviinsä ja yhteistyöhalu oppilaiden vanhempien kanssa tuntui ja näkyi myös omien lasteni kouluvuosina, -ja se näkyy yhä!
Vuoden 2006 jälkeen oppilaiden PISA-tulokset alkoivat kuitenkin tasaisesti laskea ja monet maat, mm. Viro, menivät ohi. Tänä keväänä olemme sitten saaneet lehdistä lukea, että perusasteen koulutuksessamme on jo pitemmän aikaa jotain mennyt pahasti pieleen. Ja vaikka osa tästä keskustelusta menee vaalikevään piikkiin niin perisuomalaiseen tapaan, ei muuta kuin itseä ruoskimaan ja sirottelemaan tuhkaa päälle.
Tutkitaan peruskouluasiaa vähän tarkemmin. Helsingin sanomat (HS/13.3.2023) analysoi kymmenen usein esiintyvää negatiivissävyistä väitettä suomalaisesta koulutuspolitiikasta ja tarkasti pitävätkö ne paikkansa. Useimmat eivät pitäneet. Vaikka esimerkiksi PISA-sijoitukset ovat systemaattisesti laskeneet, sijoittuu Suomi edelleen kärkipäähän. Viimeisissä tuloksissa vuodelta 2018 Suomi sijoittui kaikissa kokeissa vähintään 20 parhaan joukkoon 79 osallistujamaan joukossa. Tarkoissa pistemäärissä saivat suomalaiset tytöt vuonna 2018 jopa korkeimmat pisteet sekä luonnontieteissä että lukutaidossa. OECD:n mukaan suomalaisten peruskoulutuksen taso on ollut koko 2000-luvun hieman nousussa. Ja näin on rahallisten resurssien laskusta huolimatta! Tänä aikana moni muu, kulttuuriltaan vanhempi ja suurempi maa on kuitenkin tullut koulutuksen tasossa Suomen ohi.
Yksi hälyttävä piirre meillä sen sijaan on. Opettajien jaksaminen. Työmäärä kasvaa jatkuvasti tulevien uusien asioiden takia. Tuttu tarina siis: jos opettajista ei pidetä parempaa huolta, uhkaa alaa samanlainen työvoimapula kuin terveydenhuollossa.
Nuoret! Te olette saaneet hyvän perus- ja lukiokoulutuksen. Nyt kehotan teitä lämpimästi lähtemään jatko-opintojen pariin joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Niiden uudistukset elävät nyt omia ”peruskoulun kultaisia vuosiaan”. Korkeakoulut kilpailevat teistä. Reittejä opintojen pariin on enemmän kuin koskaan, ja keskiverrot paperit kirjoittaneella on jo varaa valita. Keskimäärin arvosanarivi abbc riittää. Tiedän sen, olen silminnäkijä. Olen toiminut Aalto-yliopistossa yli 20 vuotta professorina ja osallistunut monen uuden pääaineen ja opintopolun kehittämiseen. Korkeakoulupaikkaa pohtivan ei edes tarvitse tietää, mitä hän ”isona” meinaa tehdä työkseen: uudet ainekokonaisuudet avaavat mahdollisuuden moniin erilaisiin työtehtäviin. Pääasia on, että aluksi lähtee opiskelemaan jotakin jonnekin.
Ei ole vain yhtä reittiä hyvään opiskelijaelämään, mutta tuo tie kulkee varmuudella Euroopan kautta. Erasmus vaihto-ohjelma antaa mahdollisuuden suorittaa osan opinnoista ulkomailla. Minunkin luokkakavereistani moni on elämänsä aikana reissannut pitkin Eurooppaa, työtehtävissä. Mutta on hyvä muistaa, että jo keskiajalta lähtien on näiltä seuduilta moni nuori lähtenyt Eurooppaan opiskelemaan. Ilot ja surut, toiveet ja pelot ovat vain vähän muuttuneet vuosisatojen saatossa. Tämä ilmenee mm. Piae Cantiones sketsi- ja laulukokoelmasta, josta osia on kulkeutunut meillekin opiskelijoiden mukana aina 1500-luvulta lähtien. Itsekin olen niitä hoilannut ”Wapputunnelmissa” aamuyön tunteina.
Hyvät oppilaat ja opettajat. Haluan kiittää teitä yhdessä tekemästänne suurenmoisesta työstä. Pidetään huolta Maailmasta, sillä se on meidän yhteinen Maailmamme! Erityisesti haluan kiittää teidän vanhempianne. Tiedän, mitä kaikkea vaatii oman lapsen saattaminen tähän vaiheeseen elämässään.
Harri Ehtamo
kotoisin Köyliön Ehtamosta
emeritusprofessori
Aalto-yliopisto
Espoo