Monia tuntuu ärsyttävän liian aikaisin ääneen lausuttu s-sana, siis syksy. Vielä on kuulemma kesää jäljellä! No on toki, ja nautitaan nyt loppukesän suloisen lämpimistä päivistä. Kerron kuitenkin parilla sanalla eräästä ihmisryhmästä, johon itsekin kuulun. Meitä ei s-sanat paina, sillä meillä on jo ihan muut jutut mielessä.
Näillä main se nimittäin alkaa. Vääjäämätön lämmin tunne leviää sydänalaan ensimmäisen maahan pudonneen keltaisen lehden myötä. Elokuisen illan kylmänkirpeä tuoksu herättää ilon ja toivon. Kynttilänvalo iltapalapöydässä pakottaa hymynkareen kasvoille. Ihan pian se kietoo meidät taas suloiseen syleilyynsä – joulu.
Yritän vielä parhaani mukaan ohittaa joululaululistani Spotifyssa. Enhän nyt suinkaan kuulu heihin, jotka virittelevät Last Christmasin soimaan jo syyskuussa! Ehei. Mutta kyllä lokakuussa jo pitää kuunnella, jotta ehtii kunnolla tunnelmaan! En ripusta jouluvaloja ihan vielä ikkunoihin, mutta kausivaloja täytyy kyllä kohta jo kaivella laatikoista. Jokohan voisi iltasella kääriytyä vilttiin höyryävän glögilasin kera? Yöt ovat kuitenkin jo aika kylmiä.
Olen syntynyt varmasti jonkun sairaalan ikkunalle unohtuneen joulukoristeen alla (toukokuussa), tai sitten minuun on geenien kautta istutettu järkähtämätön usko joulun hyvyyteen ja kauneuteen, mutta joka tapauksessa olen pesunkestävä jouluihminen. Edes jo lähemmäs viisikymmentä vietettyä joulua ei ole heikentänyt uskoani sen taikaan. Totta puhuen ajattelen jouluhulluuteni olevan geeniperimän lisäksi suora seuraus lapsuuteni jouluista. Koko suku kokoontui yhteen ja aikuisetkin pysähtyivät viimeinkin iloitsemaan, kuuntelemaan, olemaan läsnä. Joulua vietettiin aina lasten kanssa ja heidän ehdoillaan. Joulun odotus oli jo silloin melkein parasta mitä tiesin.
Koeta siis kestää! Vaikka ne joulusuklaat tulevatkin kaupan hyllyille mielestäsi aivan liian aikaisin ja Mariah Careyn joulubiisit räjäyttävät tärykalvot kauppakeskuksessa kesän juuri väistyttyä, niin hengitä syvään ja muista meitä jouluun hullaantuneita. Koetamme parhaamme mukaan pysyä hiukan piilossa ja olla ärsyttämättä muita, mutta hankalaa tällaista iloa on peittää. Meille se on mielentila, meille se valaisee koko pimeän syksyn. Tule joulu kultainen!