Altaanlämmityspuuhissa.
Kun olin lapsi, uima-allas täytettiin järvivedellä. Joka kevät, kun jäät sulivat, isä kahlasi järveen viemään vesiletkun päätä. Välillä letkua vietiin soutupaatilla, mutta siinäkin tulos oli sama. Hommasta ei selvinnyt kastumatta.
Mökkimme ei ole rannassa, vaan rannasta mökille on matkaa noin 250 metriä. Mökin ja rannan välissä oli meidän mummula, jossa oli vesipumppu. Kun vesiletkun pää oli järvessä, alkoi jännitys. Pumpun käynnistämisessä kului aina koko päivä, mutta aina se kuitenkin lähti toimimaan ja vettä saatiin. Ja uima-allas täyttyi järvivedellä.
Kun mummula vaihtoi omistajaa, siirrettiin vesipumppu meidän mökille. Mutta koska pumppu on nyt kauempana rannasta, ei se jaksanut pumpata vettä ylös asti. Uima-altaan täyttöön piti keksiä muu ratkaisu.
Pitäisitkö uimisesta hyisessä vedessä?
Onneksi meillä on vesijohto. Mökin ulkoseinän hanasta tulee ihanan raikasta ja puhdasta vesijohtovettä. Ja kylmää. Vesijohtoveden lämpötila on ehkä neljä astetta. Hieman liian viileää uimiseen, sanoisin. Eli vettä pitää lämmittää.
Saunan jälkeen kävimme vielä kävelyllä ihastelemassa auringonlaskua.
Aloitin lauantaiaamuna veden lämmittämisen saunan padassa. Samalla kylmää vettä valui letkua pitkin altaaseen. Pataan mahtuu noin kymmenen ämpärillistä vettä, joka kiehuvana kannetaan ämpärillä altaaseen. Hyvin yksinkertaista hommaa siis. Täytä pata, lisää puita, kanna kiehuva vesi altaaseen. Ei muuta. Välillä ehtii jopa istahtaa saunan verannalle nauttimaan auringosta.
Noin kymmenen tuntia myöhemmin altaan vesi näyttää vihdoin mukavaa lukemaa: 18 astetta. Yhtä lämmintä kuin järvivesi oli päivällä mitattuna. Takana on pari kottikärryllistä puita ja noin 15 padallista kiehuvaa vettä. Eli altaaseen tuli kannettua 150 ämpärillistä. Huh.
Aika urakka, mutta kyllä kannatti. Illalla päästiin saunasta pulahtamaan puhtaaseen ja sopivan virkistävään uima-altaaseen.